Kirjoittanut Ars Libera

Nanna Ylönen: Ghost Clinic

Lukuaika: 3 minuuttia

Nanna Ylönen: Ghost Clinic

Ars LiberaArs Libera

Galleria Ars Libera julkaisee blogissa näyttelyistään kirjoitettuja kritiikkejä.

Nanna Ylösen ”Ghost Clinic” on kysymyksiä herättävä ja kokijaltaan viitseliäisyyttä ja paneutumista kysyvä teoskooste. Taiteilijan lähtökohtana on yliluonnollisten ilmiöiden käsittely. Kokonaisuus on luonteeltaan itseään täydentävä – Ylönen on kerännyt haastatteluaineistoa, jonka avaamisen ympärille näyttelyn perusidea kiteytyy.

Taiteilija on pystyttänyt galleriaan kupolitelttoja, joiden ulkokangas on jätetty pois. Harsomaista sisätelttaa käyttämällä kokijalle tarjotaan vaikutelma ympäristöä rajaavasta välitilasta. Kulkuaukko avaa toki mahdollisen suoran kontaktin ulkomaailmaan, muuten visuaalinen aistiminen pelkistyy epämääräisiin havaintoihin. Kankaan läpi hahmottuvat tapahtumien, valojen ja varjojen esiintymiset tehostavat ydinsisältöä – auditiiviseen kerrontaan keskittymistä. Ylä- ja alakerran telttojen poikkeavat valaistusjärjestelyt luovat toisaalta ristiriitaisen ja hieman keskeneräisen vaikutelman.

Teltat muodostavat neljästä yksiköstä rakentuvan kokonaisuuden. Suurikokokoisin teltta on sijoitettu yläkertaan, kolme pienempää alakertaan. Telttojen lattioille on asetettu patjoja pehmusteiksi. Niiden päällä löhöillessään vierailija voi virittäytyä tarinoihin, jotka perustuvat ihmisten omakohtaisiin kokemuksiin ja tulkintoihin yliluonnollisten ilmiöiden kohtaamisesta. Vastaavanlaisia kertomuksia on kerätty myös Galleria Ars Liberan avajaisissa.

Tarinallinen osuus on toteutettu teknisesti yksinkertaisen äänentoistolaitteiston avulla. Kuuntelijan kannalta kovaäänisten sijoittamista olisi osittain voinut harkita pidemmälle. Selkeimpänä kerronta toteutuu yläkerrassa, jossa ei ole häiritseviä päällekkäisiä elementtejä. Alakerrassa sijaisevien telttojen tarinat ajautuvat risteäviin kohtaamisiin – osa kertojista puhuu hiljempaa, osa kovemmalla äänellä jne.. Näitä häiriötekijöitä voi tulkita toisaalta yksittäiseen kerrontaan keskittymistä hankaloittavina seikkoina, mutta asialla on myös kääntöpuoli – päällekkäin limittyvät tarinat luovat vaikutelman jakamisesta, moniäänisestä kerronnan tasosta jota voi tarkastella myös universaaleista lähtökuopista. Idea kollektiivisesta avautumisesta on viehättävä sikäli, että yleisesti ottaen kohtaamiset yliluonnollisten ilmiöiden kanssa eivät – aikanaan oletettavasti – ole erityisen tavanomaisia aiheita kahvipöytärupatteluissa, joihin alakerran äänimaailmaa voisi verrata.

mainos

Ääni-installaation parasta antia on kokemuksellisuus. Jonkun kohdalla se tarkoittanee omakohtaista vertailua ja samaistumista, jonkun toisen kohdalla puhdasta tarinoiden kuuntelemista. Kuuntelijan vastuulle jää oman tulkinta- ja reaktiotavan etsiminen. Jollekin se voi olla tyrmäävää kieltämistä, joku kenties poistuu paikalta mahdollisimman vähäeleisesti, joku toinen samaistumisprosessin kokeneena. Omakohtaisesti liki kaksituntinen esitys oli lähinnä rentouttava. Kokemisen prosessi on tehty mahdollisimman mukavaksi, telttojen ilmapiiri on viihtyisä, ja rauhoittuminen on helppoa. Kertomukset esitetään suomen, ruotsin ja englannin kielellä.

Monet tarinoista ovat sinänsä ajattomia ja universaaleja, usein eri yhteyksissä toistuvia ja kulttuuritaustoista riippumattomia. Osaan kuulijan on helppo keksiä luonnollinen selitys, psykologinen tai havaintovirheeseen perustuva. Toiset tarinat avaavat enemmän tulkinnallisia mahdollisuuksia. Kokonaisuuden keskeisin anti ei ole kannanotto transsendentaalisiin ilmiöihin sellaisenaan, vaan niiden mahdollisuuden näkyväksi tekeminen. Yliluonnollisen ehdoton kieltäminen on nykypäivänä kulttuurisesti vallitseva lähestymistapa, vaikka monien ihmisten on havaittu omaavan omakohtaisia kokemuksia. Mysteerien poissulkeminen ja niiden selittäminen harhoina tms. on järkeistämiskulttuuriin uskovien kannalta turvallinen vaihtoehto. Toisaalta miksi kaiken pitäisi olla järkeistettävää ja selitettävissä? Selittämisen ja määrittämisen pakko tappaa viettelyksen. Länsimaista kulttuuria puskee eteenpäin pakko ”kaiken” näkyväksi tekemisestä, mutta kun kaikki on tehty näkyväksi, mitä nähtävää sen jälkeen on tarjolla?

Teksti ja kuvat:

Juha-Pekka Pohjalainen

Nanna Ylönen

Ghost Clinic

28.11.-22.12.2019

Galleria Ars Libera, Kuopio

http://arslibera.com/galleria/