Kirjoittaja on Kansallisen audiovisuaalisen instituutin erityisasiantuntija.
Medialukutaito ja digiosaaminen ovat nykyään kansalaistaitoja. Niitä tarvitaan, jotta arki rullaa, työt hoituvat, ääneensä saa kuuluviin eikä pieni ihminen tulisi joka käänteessä vedätetyksi. Opettajankoulutuksesta kumpaakin sisältöä saa silti usein hakemalla hakea.
Mediakasvatusta on opinnoissa liian vähän tai aivan liian vähän, sanoi yli 70 prosenttia opettajaopiskelijoista viimevuotisessa selvityksessä. Alle puolet 448 opiskelijasta arveli tutkintoonsa kuuluvan pakollisena mitään mediakasvatusta, -laitteita taikka -sisältöjä.
Työelämässä vastavalmistuneella on edessä hikinen urakka. TVT- eli tieto- ja viestintäteknologisten taitojen sekä medialukutaidon opetusta pitää olla kaikilla koulutusasteilla ja joka aineessa. Milläs opetat, jos et itse osaa?
Vastoin yleistä luuloa nuoret aikuiset eivät ole mediataitureita luonnostaan. Mitä pidemmällä opinnot ovat, sitä tyytymättömämpiä ovat opiskelijat. Luultavasti harjoittelut opettavat, miten paljon osaamiselle olisi tarvetta.
Opetussuunnitelmien perusteella opettajankoulutuksissa on jonkin verran mediakasvatusta kaikille. Usein se on niin vähäistä, ettei ole ihme, jos suurin osa opiskelijoista ei muista siitä kuullensa. Esimerkiksi TVT-opettaminen on voitu kuitata omien ATK-taitojen osoittamisella. Samalla logiikalla jokainen sisälukutaitoinen olisi äikänmaikka.
Sivuaineeksi mediakasvatus valitaan harvoin. Etenkin aineenopettajien työllisyystilanne on huono, joten kannattaa valita sivuaine, joka pätevöittää toiseenkin oppiaineeseen.
Mitä vähäiset kurssit sitten käsittelevät? Opiskelijoiden mielestä tärkeimpiä olisivat informaation haku- ja lukutaitojen opettaminen, kriittinen ja tutkiva asenne mediaan sekä turvallinen mediankäyttö. Tällaiset kurssit olivat harvassa. Jos mediakasvatuskursseja oli, yleisimpiä aiheita olivat TVT, digitaaliset oppimisympäristöt tai pelit. Sopii epäillä, kestävätkö teknologiaan keskittyvät opinnot aikaa, jos niihin ei kuulu opiskelijoiden kaipaamia laajempia näkökulmia.
Eivätkö asiat ole kuitenkin menneet eteenpäin? Miten sen nyt ottaa. Kymmenen vuotta vanhat kyselyt ja analyysit kertovat samanlaisia tuloksia kuin vuoden 2017 selvitys. Luultavasti myös yliopistosäästöt iskevät mediakasvatuksen opetukseen, kun tuntiopettajista karsitaan. Kaiken lisäksi mediakasvatus tuli opetussuunnitelmiin jo yli 40 vuotta sitten. Sukupolvi mediakasvatusopintoja kaivanneita opiskelijoita on ehtinyt muutosta odotellessa eläköityä.
Jo 60-luvulla taidekasvattajat kutsuivat ”pilapiirrosmaiseksi” senhetkistä tilannetta, jossa opettajien täytyi opettaa uusia audiovisuaalisen alan aiheita, joihin he itse eivät olleet saaneet koulutusta. Viidessäkymmenessä vuodessa vitsi on päässyt pahasti väljähtymään.
Saara Salomaa
Opettajaopiskelijat ja mediakasvatus 2017 -selvitys
