Kirjoittanut Ilona Iida Simes

Voima 20 vuotta: Tofu ei ollut tunnettu eikä haluttu herkku – mutta tuli jäädäkseen

Tofusta oltiin luettu kirjoissa ja ehkä maistettu sitä kaukomatkoilla. Ravintoloissa se oli vielä vuonna 2000 harvinaista herkkua.

Lukuaika: 2 minuuttia

Voima 20 vuotta: Tofu ei ollut tunnettu eikä haluttu herkku – mutta tuli jäädäkseen

Voima 20 vuotta sittenVoima 20 vuotta sitten

Ensimmäinen Voima-lehti ilmestyi marraskuussa 1999. Juttusarja palaa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsitellyt parin vuosikymmenen ajan.

Mahaviran, suuren jainalaisen filosofin, kuolemasta oli tullut kuluneeksi vaivaiset 2560 vuotta niihin aikoihin, kun Voima 9/2000 oli ilmestyvä. Siinä toimittaja Max Ryynänen kävi New Bamboo Center -ravintolassa Helsingissä, ja innostui:

”Olen nähnyt ruuan tulevaisuuden. Se lepää Yap Leong Huatin wokissa. Valkoisia kuutioita ja ruskeita kuutioita – kuin Malevitshin keittiössä, perhosiksi muotoiltuja porkkanaviipaleita, herneenpalkoja ja cashewpähkinöitä. Malesiankiinalaista kulinarismia suomalaiseen makuun ja luonnonantimiin sovitettuna.”

Kaikki eivät arvanneet mitä ”valkoiset kuutiot” olivat. Ryynänen selitti:

”Kuutiot ovat tofua, soijajuustoa, jonka valmistajana New Bamboo Center on kerännyt asiakaskuntaansa vegaanien ja itämaisen ruuan ystävien lisäksi joukoittain kultaisen keskitien ruokailijoita.”

mainos

Nuoria Voiman lukijoita on muistutettava siitä, miten kehnosti kasvissyöjien asiat olivat vielä vuonna 2000. Herkulliset kasvisruuat olivat harvinaisia jopa itämaisissa ravintoloissa. Tofu ei ollut tunnettu – saati haluttu – elintarvike kasvissyöjäpiirien ulkopuolella, ja kasvissyöjiä oli vain vähän. Intialaisissa ravintoloissa saattoi olla linssimuhennosta, mutta ei pääruokana.

Kauhutarinat, joissa pettynyt kasvissyöjä palautti liha-annoksen ravintolan keittiöön ja sai pian saman takaisin niin, että vain pihvi oli poissa ja tilalla lisää perunaa, eivät ole liiottelua. 

Suomessa kansa oli tottunut lihan makuun hyvin lyhyessä ajassa. Lihasta oli tullut osa lähes jokaista ateriaa kansakunnan vaurastuttua sotien jälkeen jälleenrakennuksen aikoihin 1950-luvulla. Lihassa on kyse boomereiden ruokavaliosta.

New Bamboo Center, kavereiden kesken Bambu, päättää pitkän taipaleensa tämän lehden ilmestymispäivänä 30. syyskuuta.

Kokki Yap Leon Huat on vastannut herkuista loppuun asti. Onneksi Bambun lisäksi on jo muitakin tofuravintoloita eikä tofu ole ainoita vegaaniproteiineja. Lämmintä ruokaa ilman eläintuotteita saa nyt myös pikaruokaloista ja R-kioskilta. Hampurilaisia, makkaraa, pizzaa ja jopa jäätelöä loihditaan soijan lisäksi muun muassa kaura-, härkis- ja mustapapuproteiineista. Näin hyvää tulevaisuutta vegaaniruuille ei Voimakaan ennustanut. Markkinat ovat toimineet nopeammin kuin yksikään aktivisti on osannut vuosituhannen alussa unelmoida.

Hyvä kurkku -blogissaan aktivisti ja  filosofi Ville Lähde kutsui Bambua ”tofutaivaaksi” ja arvioi sen uudestaan vuosi sitten. Lähde tilaa siellä aina saman annoksen, currytofun. ”Minut valtasi mittaamattoman kotoinen olo. Kulhollinen lohtua ja lämpöä siirtyi mahaani”, hän hehkutti.

Max Ryynänen kiinnitti jutussaan huomiota siihen, ettei Bambussa myydä alkoholia, sillä taloyhtiön omistajat kunnioittavat raittiusaatetta. Tyylikkäästi hän käänsi asian ravintolan voitoksi: talon on kilpailtava ruualla, ei viinaksilla.