Puolustusmenot voivat jäädä pysyvästi 2 prosenttiin bruttokansantuotteesta

Sanna Marinin (sd) hallitus saattaa jäädä historiaan hinnaltaan Suomen suurimman, jättimäisen asevarustelun käynnistämisestä. Valtion ensi vuoden talousarvioesitykseen on kätketty ilmavoimille mahdollisuus ostaa tulevaisuudessa asejärjestelmiä hinnalla millä hyvänsä.

Hornet-hävittäjien korvaamisen todellisista tavoitteista ja kustannuksista seuraaville 40 vuodelle Puolustusvoimat ei anna tietoa edes eduskunnalle ja hallitukselle. Siksi Hornetin seuraajasta on tulossa valtiontalouden painajainen. Ollaan tekemässä Suomen historian suurinta ostopäätöstä sokkona, vailla tarkkoja tietoja.

Mahdottomalta tuntuva tilanne on mahdollista siksi, että sama on jo kertaalleen 1990-luvulla tehty onnistuneesti. Kansanedustajat hyväksyivät Hornetien oston aikoinaan ymmärtämättä hankinnan kokonaisuutta ja sen kustannuksia. Virkamiehet tekivät mitä halusivat 1990-luvulla ja niin he yrittävät nytkin. Eduskuntaa kohdellaan kuin muistisairasta vanhusta tyyliin: ”Nimi tuohon, tämä sovittiin jo kolme vuotta sitten!”.

Puolustusministeriön virkamiehet pelasivat poliitikot ulos Hornetien seuraajien hankinnan valmistelusta, kun Alexander Stubbin hallituksen puolustusministeri Carl Haglund (rkp) nimitti lokakuussa 2014 upseerivetoisen esiselvitystyöryhmän valmistelemaan hanketta.

Kenraalit haluavat salata kansalta, että hankinnan taustalla on Yhdysvaltain strategisissa suunnitelmissa Suomelle varattu osuus toimia maan asevoimien ja sotilasliitto Naton apurina ilmahyökkäyksissä eri puolilla maailmaa. Tarvittaessa vaikka  Venäjälle, hinnasta piittaamatta.

Stubb ja Haglund edistivät hanketta antamalla puolustusvoimain komentajan kenraali Jarmo Lindbergin syyskuussa 2014 allekirjoittaa Suomen puolesta Naton amerikkalaisen kenraalin kanssa isäntämaasopimuksen, jolla valmistellaan ulkomaisten sotajoukkojen toimintaa Suomessa. Sen jälkeen voitiin virallisesti käynnistää esiselvitys Hornetien seuraajan ostosta.

Ministeriössä HX-hankkeen nimellä toteutettavan operaation päivystävänä upseerina on eläkekenraali, entinen ilmavoimien komentaja Lauri Puranen. Hän veti jo esiselvitysryhmää, jonka työn puolustusministeri Haglund arvioi kestävän pari kolme vuotta.

Työ oli kuitenkin valmis jo puolessa vuodessa, kun Juha Sipilän (kesk) hallituksen puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) ensitöikseen kiitteli hätäisesti suoritettua työtä näyttävästi tv-kameroiden edessä, kun ”Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta” julkistettiin.

Kehno esiselvitys Yhdysvaltain asian edistämiseksi

Asian pintapuolisen sipaisun vuoksi esiselvitystä on arvosteltu kehnoksi ja yksipuoliseksi. Virkamiehet tarkastelevat korvaavaa hävittäjää lähinnä vain Yhdysvaltain ilmavoimien tarpeiden pohjalta. Kenraalit haluavat 64 konetta kertomatta hankinnan lopullista hintaa ja tarpeellisuutta. Amerikkalaisten kanssa paljon puolustusasioita junaillut ministeri Niinistö innostui lopulta ehdottamaan, että koneita pitäisi ostaa sata.

”Selvityksessä olisi pitänyt käsitellä ilmapuolustuksen kaikki osatekijät ja tehdä esitys kokonaisratkaisuksi, perusteina muun muassa operaatioanalyysin menetelmät sekä elinjaksojen järjestelmä- ja kustannusanalyysit”, kirjoittaa pääesikunnan entinen suunnittelupäällikkö, eversti evp Pertti Tervonen Uussota-kirjassa (2019).

Ilmavoimissa on Tervosen mukaan jääty vaarallisesti jälkeen ilmapuolustuksen nykytilasta ja sen nopeista muutoksista. Selvityksessä ei nähdä juuri 2020-lukua pitemmälle, vaikka uusia koneita uskotellaan käytettävän 2060-luvulle asti.

Selvityksessä erityisesti Yhdysvaltain ilmavoimien suorituskykyä on heijastettu Suomen puolustamiseen sopimattomilla johtopäätöksillä. Ikään kuin Suomen ilmavoimat olisi osa Yhdysvaltain asevoimia. Totta onkin, että Suomen Hornetit eivät voi suorittaa merkittäviä sotatoimia ilman Yhdysvaltain lupaa ja apua.

”Ilmavoimat haluaa luoda hyökkäyskyvyn, joka ei Suomelle ole mahdollista, vieläpä maanpuolustuksen kustannuksella”, korostaa Tervonen. Tervosen mielestä vireillä olevaa ”hävittäjähanketta joudutaan katumaan moneen kertaan, viimeistään kun koneet ovat käytössä”.

Kenraali Puranen tiedon vartijana

Lauri Puranen on ohjelmajohtaja salaiselle ohjelmalle, jonka kerrottu sisältö on harhauttava: puhutaan Hornetien korvaamisesta, vaikka kyse on ilmavoimien ennen näkemättömästä varusteluohjelmasta, jossa aiotaan nostaa ja moninkertaistaa suorituskykyä vuosi vuodelta noin 40 vuoden ajan.

Puhe Hornet-monitoimihävittäjien suorituskyvyn ”täysimääräisestä korvaamisesta” on rauhan ajan suurin sotilaallinen hämäys sitten niiden hankinnan vuonna 1992.

Yleensä sotilaalliset hämäykset suunnataan mahdolliselle viholliselle. Nykyaikana lentokoneiden päätähuimaavien hintojen piilottelu on johtanut useissa länsimaissa sotilaat salaamaan ja vääristelemään tosiseikkoja etupäässä omilta kansalaisiltaan. Näin myös Suomessa.

Hankinnassa vaietaan myös siitä, että Suomen monitoimihävittäjien kallista suorituskykyä ollaan hankkimassa hyvin oleellisesti Yhdysvaltain omia tarpeita varten.

Suomalaiset veronmaksajat auttaisivat Yhdysvaltoja säästämään liittovaltion dollareita, kun he maksaisivat koneet, niiden aseistuksen, ylläpidon, sekä laajan tukikohtaverkoston oheislaitteineen Yhdysvaltain puolesta. Näin tekevät esimerkiksi Saudi-Arabia, Etelä-Korea, Japani, Taiwan, Australia ja Nato-maat. Varastoimalla sotakalustoaan Suomen, Norjan, Tanskan ja Ruotsin alueilla Yhdysvallat saavuttaa poliittiset tavoitteensa ja tekee samalla tuottavaa bisnestä Pohjolassa.

Tämän kehityksen takana on yli neljännesvuosisata yhteistä ponnistusta, joka alkoi vuonna 1992. Tuolloin Suomi osti ilmavoimille Hornet F/A-18 C/D-monitoimihävittäjät, joita Yhdysvaltain laivastokin käyttää. Yhdysvallat hyväksyy ensilinjan asejärjestelmien myynnin vain valtioille, joiden kanssa se on liittosuhteessa tai joihin sillä on vaikutusvaltaa siten, että ostajamaa käyttää kalustoa Yhdysvaltain etujen mukaisesti.

Suomi ei ollut tässä suhteessa poikkeus. Heti Hornet-kaupan sopimisen jälkeisenä päivänä Suomelle avautuivat ovet tiiviiseen yhteistyöhön Naton kanssa.

Suomen Nato-kumppanuus vailla laillista pohjaa

Suomen puolustuksen vahva side Yhdysvaltoihin ja sen johtamaan sotilasliitto Natoon luotiin lopullisesti toukokuussa 1994. Naton päämajassa Brysselissä ulkoministeri Heikki Haavisto (kesk) liitti yhdessä Ruotsin ulkoministerin kanssa Suomen ja Ruotsin Naton rauhankumppanuusohjelmaan.

Haavisto operoi omissa nimissään ilman valtuuksia, mutta ruotsalaisella kollegalla oli sentään hallituksensa lupa. Aiemmin puolustusministeri Elisabeth Rehn oli puoltanut kumppanuutta kenraalien tahdon mukaisesti.

Eduskunta ei ole koskaan nähnyt Naton yksipuolista salaista kumppanuussopimusta. Nato löi itse laatimaansa sotilasohjelmaan 30 vuoden salausleiman vuoteen 2024 saakka. Virkamiesten poliittisena aikeena kumppanuusohjelma voidaan purkaa milloin tahansa. Se ei ole mitenkään sitova, eikä velvoita Suomea siten mihinkään.

Sotilaat tulkitsevat kuitenkin kumppanuutta kuin valtiosopimusta, joka se ei ole. Sen pohjalta on tehty vuosien mittaan uusia lisäohjelmia, joilla on laajennettu yhteisiä Yhdysvaltain johtamia sotilastoimia Suomen, Ruotsin ja Nato-maiden kesken.

Nämä yhteiset Suomen ja Yhdysvaltain asevoimien väliset suorituskyky-, yhteensopivuus- ja sotaharjoitusketjut on rakennettu sotilaiden johdolla, eikä niistä Suomen hallitusta ja eduskuntaa ole pidetty juurikaan ajan tasalla.

Puolustuspolitiikassa Sanna Marinin hallitus näyttää kulkevan Nato-jäsenyyttä kannattavan Elisabeth Rehnin osoittamalla tiellä: aikanaan puolustusministerinä Rehn esti hävittäjäkaupoista keskustelun hallituksessa ja eduskunnassa. Rehn kunnostautui tiedon salaajana ja demokratian halventajana, kuten pääministeri Esko Aho (kesk) ja valtiovarainministeri Iiro Viinanenkin (kok).

Marinin hallitus on täysin sotilaiden annosteleman tiedon varassa siitä miksi Hornetit pitää vaihtaa kokonaan uusiin koneisiin ennen aikojaan niiden käyttöikään nähden. Koneita ei tarvitsisi vaihtaa eikä ostaa niihin uusia aseita vielä pitkään aikaan, jos kyse olisi vain Suomen oman alueen puolustamisen tarpeista.

Paine koneiden vaihtoon tulee Yhdysvaltain puolustusministeriöstä, missä ei kanneta huolta minkään pikkuvaltion puolustamisesta – eikä siis Suomenkaan, jota amerikkalaisten enemmistö ei osaa näyttää edes kartalta. Amerikkalaiset hoputtavat pikkuvaltioita uusimaan sotakalustoaan, jotta ne voisivat avustaa Yhdysvaltoja maapallon eri kolkissa ja ylläpitää aseyhtiöiden työllisyyttä.

Tänä vuonna lokakuun 15. päivänä julkaistu Yhdysvaltain puolustusministeriön tarkastusraportti kertoo ministeriöllä olevan menossa 14 762 asekauppaa 189 valtion tai kansainvälisen organisaation kanssa. Kauppojen arvo on yhteensä 579 miljardia dollaria.

Nykyään Yhdysvalloissa suunnitellaan Suomen puolustusvoimille tehtäviä, jotka edesauttavat suurvallan omien päämäärien saavuttamista nimenomaan arktisilla alueilla Pohjolassa. Parhaiten se onnistuisi F-35-koneilla.

Yhdysvalloissa koulutetut uposeerit Amerikan asialla

Puolustusvoimien merkittävänä aseistajana Yhdysvaltain puolustusministeriöllä ja amerikkalaisilla asealan yrityksillä on vankka ote Suomen kansallisesta päätösvallasta.Amerikkalaista asennetta ja ajatusmaailmaa vahvistavat Yhdysvalloissa koulutetut suomalaiset upseerit, virkamiehet ja poliitikot, jotka syöttävät Yhdysvalloille myönteisiä näkemyksiä ja hankkeita Puolustusvoimille. Yksin tällainen hanke on ollut pommituskykyisten lentokoneiden käyttöönotto. Mieluiten amerikkalaisella kalustolla ja amerikkalaisten opastamana, kuten on käynyt.

Esimerkiksi entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd), kuuluu Yhdysvaltain pitkäaikaisten avustajien joukkoon, jota amerikkalaiset ovat käyttäneet jo vuosia. Nyt näyttää onnistuvan Lipposen lobbaus amerikkalaisen lentokoneen puolesta.

Aikanaan Hornetin valintaa pohjusti silloinen ilmavoimien komentaja eversti Heikki Nikunen, joka oli saanut koulutusta Yhdysvaltain ilmavoimissa 1970-luvulla. Yhdysvalloissa sotilaskoulutusta saanut puolustusvoimain komentaja jalkaväenkenraali Timo Kivinen korostaa, että Hornetien suorituskyvyn ”täysimääräisellä” korvaamisella viitataan ”kunkin ajanjakson turvallisuusympäristön muutoksiin”. Kyse on suhteellisesta suorituskyvystä Venäjään nähden.

Sama perustelu oli hänen edeltäjällään (2014–2019). Yhdysvalloissa koulutetulla kenraali Jarmo Lindbergillä, joka käynnisti puolustusvoimain komentajana Hornetien korvaajien hankintaprosessin vuonna 2014. Siirryttyään reserviin syksyllä 2019, Lindberg perusti konsulttiyhtiön, jonka kautta halusi tehdä töitä aseyhtiö Lockheed Martinille auttaakseen sen ponnisteluissa saada Suomi valitsemaan F-35-hävittäjä hornetien korvaajaksi.

Hieman aiemmin heinäkuussa 2019 Lindberg oli palkittu Washingtonissa Yhdysvaltojen korkeimmalla ulkomaalaisille annettavalla sotilasansiomitalilla ainutlaatuisista palveluksista Yhdysvaltojen asevoimille (ja -yhtiöille). Mitalin luovutustilaisuuden yhteydessä Lindberg muisteli käyneensä Washingtonissa 26 viime vuoden aikana vähintään kerran vuodessa. Legion of Merit -kunniamerkin luovutti Yhdysvaltojen asevoimien komentaja kenraali Joseph Dunford, joka tammikuussa 2020 valittiin Lockheed Martinin hallituksen jäseneksi.

Lindbergiä voi pitää monin tavoin ansioituneena kansainvälisenä palkkasotilaana, joka vanhaa laulua mukaillen voisi tyytyväisenä hyräillä: ”Palvelin Naton poikaa vuoteni täyteen, sain minä viran palkaksein.” Entisenä Hornet-lentäjänä Lindberg tiesi hyvin, että kun hankitaan kunkin ajanjakson vaatimaa uutta suorituskykyä, ei ole syytä edes puhua korvaamisesta. Pitää puhua ilma-aseen jatkuvasta kehittämisestä uudella kalustolla.

Puolustusbudjetti kasvaa vuonna 2021 lähinnä HX-hankkeen vaikutuksesta 1,7 miljardilla eli peräti 54 prosentilla, niin että summa on yhteensä 4,87 miljardia. Puolustusmenot nousevat 1,4:stä 2 prosenttiin bruttokansantuotteesta, kun Vasemmistoliittokin pysyy tiukasti hankinnan kannattajana. Puolueen puheenjohtaja Li Andersson ei ehkä ymmärtänyt, että kenraalit saivat vuoden 2021 budjettiin erikoisen muotoilun, joilla he avasivat avoimen piikin jatkuville ilma-asehankinnoille seuraavaksi 40 vuodeksi.

Ehdotuksen mukaan myyjä voi korottaa hintoja mielin määrin ja Suomen valtio valmistautuu maksamaan mitä pyydetään. Marinin hallituksesta tulee kenraalien unelmien ainutlaatuinen toteuttaja, jos se käynnistää Suomen suurimman asevarusteluhankkeen esitetyssä muodossa. Hallitus näyttää kantavan suurta huolta siitä, että se pystyy velkarahalla ostamaan monitoimihävittäjiä, joiden merkitys maanpuolustukselle on vähäinen, mutta hinta hirvittävä.

Tappavan ja yhteiskuntaa lamauttavan koronaepidemian runtelema kansanterveys ja kansantalous eivät näytä herättäneen hallitusta pohtimaan mitä uhkakuvia kansalaiset pitävät tärkeänä torjua. Mihin pitäisi yhteiskunnan turvaverkkojen tulevaisuudessa eniten varautua?

Kansalaisten enemmistö on mielipidetiedustelussa ollut halukas lykkäämään hävittäjien hankintaa, koska koronavitsaus velkaannuttaa valtiota ennen kokemattoman hurjaa vauhtia. Moni kysyykin, miksi ministerit ovat valmiita maksamaan naapurimaan pommitukseen tarkoitetun asekaluston tolkuton hinta tässä ja nyt, mutta heikentävät kansalaisten peruspalvelujen saatavuutta.

Ostaja jää myyjän armoille

Eversti (evp) Pertti Tervonen havaitsi, että vuoden 2021 talousarvion kohdassa ”Monitoimihävittäjien hankinta” valtiolle esitettävät menot vuosina 2021–2031 on laskettu lopullisen tarjouspyynnön lähettämisajankohdan hintatasolla, joka voi muuttua jo hankintasopimuksen tekemiseen mennessä.

Jos ehdotus menee eduskunnassa läpi, niin menoihin hyväksytään lisäyksinä tulevien vuosien kustannustasomuutokset. Tämä päätös antaa myyjälle lopulta 40 vuodeksi vapaat kädet asekaupan hinnoitteluun.Lisäksi ehdotuksessa taataan rahoituksen ostoarvon säilyttäminen, joten sovittujenkin hankintojen hinta voi nousta, heti tarjouspyynnön tekemisen jälkeen.

Hämäävää on, että aluksi hankitaan vain alkukäytön vaatima tukipaketti koneiden käyttöönottoon. On täysin tulkinnanvaraista, mitä tarkoitetaan, ennen kuin kyseiset menot aletaan maksaa toimintamenoista. Tilausvaltuudella hankittaisiin aseita vain operatiivisen valmiuden aloittamiseen tarvittava määrä ja että ase- ja varaosahankinnoista ei ole tarkoituksenmukaista tehdä sopimusta.

”Aluksi vuonna 2030 aseita olisi vain pieni määrä rauhan ajan alueellisen koskemattomuuden turvaamista varten”, korostaa Tervonen.

Sodan ajan vaatimat ilmataisteluaseet ja ilmasta maahan on tarkoitus hankkia, ylläpitää ja uudistaa jatkuvasti seuraavat 40 vuotta, ja maksaa erikseen. Tälle varustelulle jätetään piikki auki, jos ehdotus menee sellaisenaan läpi eduskunnassa. Julkisen talouden suunnitelmassa oli vielä syksyllä 2019 teksti: ”Jos hävittäjähankintaan tarvitaan varattua vähemmän määrärahoja kehyskaudella, kokonaiskehystä tulisi alentaa erotusta vastaavalla määrällä.”

Nyt esitetään tilausvaltuutta, jossa jokaisen vuoden määrärahat ovat käytettävissä viiden vuoden ajan, todennäköisesti valtuutta lisäksi ”uudistaen”. Esitetyllä tilausvaltuudella saadaan vain lentävät lavetit ja muutama talli niitä varten. Pelkät vuosittaiset perusmenot tulevat olemaan suuret ja viimeistään joka kymmenes vuosi tarvitaan vielä kalliimpi elinkaaripäivitys.

”Ei ole lainkaan käsitelty, miten poistuville Hawk-koneille asetettu operatiivinen suorituskykyvaatimus aiotaan korvata. Rahaa sekin tulee vaatimaan”, Tervonen selventää. Myös parin vuoden kuluttua ilmapuolustuksen menoja kasvattavat uudet maasta laukaistavat ilmatorjuntaohjukset.

Kaikille puolueille on saatu uskoteltua, että HX-hanke on välttämätön isänmaan pelastamiseksi seuraavien 40 vuoden aikana. Edellä poimittuihin lausumiin voidaan vedota, kun syyllisten etsintä lähivuosina alkaa. Tulevia menoja ei ole pyritty salaamaan, ei ainakaan kaikkia, niitä vain ei vielä tarkasti tiedetä. Tervonen ennustaa, että syyllisiksi jäävät sotilaat, jotka ovat liioitelleet hävittäjien aseman Suomen aseellisessa puolustamisessa.

Tervonen toteaakin, että jos ehdotus hyväksytään, niin viimeiset HX-hankkeen maksajiksi sitoutettavat syntyvät noin vuonna 2040. Puolustusmenojen kasvua sinänsä hän ei näe ongelmana. ”En vastusta, jos kansakunta hyväksyy varsinaisten puolustusmenojen tasoksi pysyvästi yli 2% BKT:sta. Rahoja vain ei tulisi käyttää tyhmästi.”

Vuoden 2021 budjettiesityksen hyväksyminen tarkoittaisi sitä, että tulevaisuudessa uudet asehankinnat – joita kutsutaan päivityksiksi – tapahtuisivat entistä salaisemmin pienen virkamiespiirin hankkeina. Näin kävi vuonna 2008, kun Horneteihin ryhdyttiin hankkimaan uutta aseistusta, jonka viimeiset osat on saatu valmiiksi 2020.

Näkymätön jättihankinta 2008

Toimittaja Jyri Raivio kirjoitti Helsingin Sanomissa 2.10.2008 ilmavoimien ”näkymättömästä jättihankinnasta”, missä Hornetien lisävarustelu oli viety läpi hiljaisena virkamiestyönä ja tilaukset ripoteltu useille vuosille. Yli 1,6 miljardin euron asekaupan mittasuhteet järkyttivät päättäjiä. ”Kyllähän minä tiesin MLU-prosessista mutta ei minulla ollut aavistustakaan, että se on noin kallis”, sanoi silloinen eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaoja (kesk).

Hornetien suorituskyvyn lisäys oli Suomen toiseksi suurin asekauppa, kun 3 miljardin euron koneita ”päivitettiin”. Hornetien laajan päivityksen tarkoituksena oli varmistaa koneiden käyttö yli vuoden 2020 sekä varustaa ne varsinaiseen käyttötarkoitukseensa pommikoneiksi.

”Hornet suunniteltiin rynnäkköhävittäjäksi, joka taistelee tiensä kohteelle, pudottaa pomminsa ja taistelee tiensä takaisin”, sanoi silloinen ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Jarmo Lindberg.

Tähän saakka koneita oli käytetty vain torjuntahävittäjinä, jotka ampuvat alas vihollisen lentokoneita. Hornetien aseistaminen uuteen tehtävään oli kallista. Ensimmäinen osa maksoi 325 miljoonaa euroa. Toisen osan laitehankinnat jätettiin tulevaan harkintaan. Ilmavoimissa arveltiin niiden maksavan ohjuksineen 1,3 miljardia. Lindbergin mukaan uushankinnoilla oli kaksi tavoitetta: ilmasta-maahan rynnäköintikyky ja yhteensopivuus Naton järjestelmien kanssa.

Rynnäköintiä varten haluttiin satojen kilometrien päästä laukaistavia amerikkalaisia JASSM-ohjuksia, joita oli pyydetty jo vuodesta 2002 lähtien. Lisäksi haluttiin amerikkalaisia AGM-154C JSOW-liitopommeja ja JDAM-pommeja, joita varten piti tehdä koneisiin suuria tietokoneohjelmistojen muutoksia. Hankkeet viivästyvät amerikkalaisten toimitusvaikeuksien vuoksi useita vuosia.

Hankitut 64 konetta maksoivat aikanaan pätkähankinnoilla kolme miljardia euroa, vaikka ne esitettiin eduskunnalle hankittavaksi puolet pienemmällä summalla. Vuoteen 2020 mennessä pelkkiin hankintoihin on uhrattu noin 5 miljardia euroa. Aikanaan 1992 tammikuussa eduskunta hyväksyi tähän tarkoitukseen vain noin 1,6 miljardin euron määrärahan. Kun kaikkeen lisätään 30 vuoden käyttökustannukset päästään nykyrahan arvolla noin 20 miljardin lukuun.

Hornetien kulut kaikkiaan ovat reilut kymmenen kertaa suuremmat kuin moni kansanedustaja uskoi sitoutuneensa tammikuussa 1992, kun ensimmäinen määräraha lentokoneisiin hyväksyttiin. On perusteltua uskoa, että eduskunta on hyväksymässä vuoden 2021 budjettiin samanlaisen hankinta-automaatin, joka johtaa hävittäjien kustannusten nousun vuosien saatossa moninkertaisiksi ilmoitettuun ostohintaan eli 10 miljardiin nähden.

Komentaja Jarmo Lindberg vakuutteli vuonna 2008, että vuonna 2020 iso osa Horneteista on elinkaarensa päässä. Vastoin kenraalin vakuuttelua niin ei ole käynyt. Koneilla on nyt keskimäärin lennetty vain 4 700 tuntia, paljon alle niille valmistajan takaaman lentotuntimäärän (6000 -12 000). Hän varoitti myös, että jo varaosien saantiongelmien vuoksi koneiden käyttäminen vuoden 2025 jälkeen olisi aikamoinen haaste. Tämäkään ei pidä paikkaansa.

Lindberg maalasi vuonna 2008 kauhukuvia Hornetien heikosta tulevaisuudesta, koska hän halusi jo tuolloin, että päätös uusista koneista tehdään viimeistään vuonna 2015. Valtion rahapulan vuoksi tämä ei toteutunut.

Rynnäkköaikeita Venäjälle

Kenraalit pohtivat nyt ilmavoimien hyökkäyskyvyn lisäämistä Venäjän suuntaan. Ajatusta ei piiloteta enää ilmatorjunnan puolelle, kuten tehtiin 1990-luvun alussa, jolloin puhuttiin virallisesti torjuntahävittäjistä. Pommituskykypäivityksen jälkeen puhutaan monitoimihävittäjistä, joilla Suomen ilmavoimat haluaa toteuttaa amerikkalaisten liittolaisilleen kehittämää sotaoppia: ilmataistelu siirretään omalta alueelta vihollisen alueelle. Sodan aikana tämä hyökkäävä sotatoimi vaatii ilmaherruutta, jota Suomi ei voi yksin saavuttaa.

Ilmavoimien osallisuus liittokunnan ilmahyökkäyksessä Venäjälle saattaisi olla Suomelle kohtalokasta. Venäjällä on kiistatta maailman paras ilmapuolustusjärjestelmä omalla alueellaan. Silti juuri Venäjälle hyökkäämistä varten uskotellaan uusi koneita tarvittavan. Tämä asejärjestelmien kilpajuoksu ydinasevalta Venäjän kanssa voi olla Suomelle monella tavalla kohtalokas. Varmaa on, että ensin loppuvat rahat

Vähällä käytöllä olleilla Horneteilla voidaan lentää helposti vielä reilut 10 vuotta. Vain amerikkalaiset kiirehtivät uusien koneidensa kauppaa Suomelle. Todellista tarvetta ennenaikaiseen vaihtoon ei ole. Noin vuosi sitten Yhdysvalloissa vieraillut puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) tapasi amerikkalaisia vaikuttajia, jotka opastivat ministeriä myös hävittäjähankinnassa. Kaikkosesta onkin tullut näkyvin poliitikko asekaupan kiirehtijänä.