YleinenKirjoittanut Raimo Pesonen

Kansallisia erikoisuuksia

Lukuaika: 2 minuuttia

Kansallisia erikoisuuksia

Mitä voi sanoaMitä voi sanoa

Yleistä ääneenajattelua ja vapaita hajahuomioita.

Raimo Pesonen on helsinkiläinen kirjailija, kulttuurin seka- ja pätkätyöläinen sekä ankara Dr. Gunnin varhaistuotannon fani, joka jaksaa uskoa ihmisessä oleviin positiivisen muutoksen mahdollisuuksiiin.

Erään Yhdysvalloissa tapahtuneen joukkoampumisen jälkeen poikani kysyi, eikö NRA:n pitäisi vaatia maan asemenojen supistamista? Jos Kansallinen kivääriyhdistys perustelee vapaata aseenkanto-oikeutta sillä, että kansalaisten on tarvittaessa kyettävä kaatamaan tyranniaksi muuttunut hallinto, eikö sen pitäisi olla huolissaan myös tuon hallinnon tulivoimaisuudesta?

Yhdysvaltojen perustuslain toisen lisäyksen laatimisaikaan 1700-luvun lopulla joukko käsiasein varustautuneita siviilejä saattoi muodostaa kohtuullisen merkittävän sotavoiman, mutta nykyään pistooleista ja kivääreistä on aika vähän vastusta liittovaltion panssarivaunuille ja rynnäkköhelikoptereille. Puolustusbudjetin leikkaukset tasoittaisivat hieman punnuksia mahdollisten vapaustaistelijoiden hyväksi.

Vastasin jotakuinkin niin, että ajatus on yhtä hyvä kuin mahdotonkin.

Vapaan aseenkanto-oikeuden tuottamilla ongelmilla tai sen puolesta käytettyjen perustelujen onttoudella ei ole merkitystä, koska aseet ovat osa kansakunnan syntymyyttiä. Yhdysvaltojen demokratia on rakennettu vapaiden, aseita kantavien yksilöiden urheuden varaan. Aseenkanto-oikeuden rajoitukset ovat siis suora hyökkäys vapautta ja demokratiaa vastaan.

mainos

Kun yksilöt omaksuvat tuollaisen kertomuksen elementtejä minuutensa ja identiteettinsä tukipuiksi, saadaan aikaan paitsi vahvoja sosiaalisia sidoksia, myös älyllisiä häränpyllyjä ja naapurimaiden naureskeltaviksi kelpaavia kansallisia erikoisuuksia.

Amerikkalainen asemania on tästä tyylipuhdas esimerkki, mutta jokaisella maalla ja kansalla on omat sokeat pisteensä. Ajatellaan vaikka Norjan ja Japanin pakkomiellettä valaanpyyntiin.

Amerikkalainen kertomus tyrannian kaatamisesta ja sitoutuminen jatkuvaan vapaustaisteluun on kuitenkin erityisen huomion arvoinen maan suunnattoman kulttuurisen, poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen vaikutusvallan vuoksi. Syntymyytti vaikuttaa monin tavoin sisäpolitiikkaan ja ohjailee myös Yhdysvaltojen toimintaa suhteessa muihin valtioihin.

***

Myytin voimaa ei vähennä se, että vapaussodan lopputulos olisi ollut kokonaan toinen ilman siihen osallistunutta Ranskan laivastoa ja Ludvig XVI:n halua kampittaa saarinaapuriaan, joka oli Ranskan suurvalta-aseman pahin uhkaaja.

Yhdysvaltojen syntytarinaan latautunut oikeus ja velvollisuus levittää asein demokratiaa ja yrittämisen vapautta on muovannut maailmaa isolla kädellä. Nykyään valtion ja tyrannian välille pyritään vetämään yhtäläisyysmerkkejä kaikkialla, ja vastaavasti yksilöiden ja yritysten vapaus halutaan nähdä rinnasteisina. Verotus esitetään valtiotyrannian hyökkäyksenä vapautta vastaan. Tällaista valtion vastaisuutta näyttää tosin Suomesta löytyvän lähinnä suurituloisimpien ja Sipilän hallituksen piiristä.

Mutta jos palataan Yhdysvaltojen historiaan, niin mistäpä muusta kuin väkivaltaisten tyrannien kaatamisesta ja vapaan yritteliäisyyden turvaamisesta oli kyse intiaanisodissa? Tai Afganistanin Enduring Freedom-operaatiossa – Irakin miehityksestä puhumattakaan. Saman ajatusmallin voi löytää niin lukemattomista westerneistä kuin Tähtien sota-sarjastakin.

***

Professori Matti Klinge puhuu teoksessaan Palmyran rauniot amerikkalaisliberalistisesta kaiken valtion vastaisuudesta, jossa vapaus on vapautta valtiosta ja valtion elimistä. Klinge kirjoittaa, että tämän vapauskäsityksen vuoksi

”amerikkalaiset luulivat Irakissa, samoin kuin 1990-luvun Neuvostoliitossa ja sitten Ukrainassa ja muualla, että kun vain valtio kumotaan, sen alta paljastuu vapaus, ja kaikki järjestyy sen mukaan. Sama ajatus siis, että jos talouselämässä poistetaan kaikki kontrolli, subventiot, verotus ja muu, markkinoiden vapaus tuottaa itsesääntelevän ja onnellisen yhteiskunnan. Ja kun kokemukseen, historiaan, uskontotieteeseen, kansatieteeseen ja kielitieteeseen ei luoteta, niitähän ei lainkaan tunneta, ei voida lainkaan ymmärtää, että valtion ja kontrollin poistaminen johtaa väärään, rikolliseen vapauteen. Varsinkin kun aseteollisuus huolehtii siitä, että kaikkialla ja kaikilla on aseita.”