Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Riina Yrjölä
Odotan hermostuneena, millaiseen Hongkongiin huomenna herään.
Puhelimeni on pirissyt taukoamatta sunnuntai-illasta lähtien, kun maailmalle levisivät kulovalkean tavoin valokuvat Hongkongin mellakkapoliisien kyynelkaasuhyökkäyksestä mielenosoittajia vastaan. Kaverini ja sukulaiseni ovat olleet hyvin huolissaan turvallisuudestani ja ehdottaneet nopeasti Suomeen siirtymistä.
Mediassa julkaistut valokuvat sunnuntain mielenosoituksista rakentavat tarinaa kaupungista, joka on täydellisen kaaoksen vallassa. En siis ihmettele ystävieni pelkoa ja hätäännystä. Mutta tämä tarina ei ole kuitenkaan koko totuus. Ensinnäkin sunnuntain yhteenotto tapahtui Hongkongin hallintokeskuksessa Admiraltyssa. Muualla kaupungissa oli rauhallista. Toiseksi, koko kansa ei todellakaan ottanut tapahtumiin osaa. Samaan aikaan, kun mellakkapoliisit ampuivat kyynelkaasua keskustassa nuorison niskaan, kotikyläni vanhukset kävelivät rauhallisesti kohti iltauintiansa. Täällä tunnelma oli arkipäiväisen tavallinen. Jos en olisi mediaa seurannut, en olisi todellakaan tiedostanut, että täällä oli käynnistymässä ehkäpä Kiinan lähihistorian suurimmat protestit.
Vaikka tilanne kaupungissa oli sunnuntaina kireä, eilen vallitsi jo huomattavasti rauhallisempi tunnelma. Käveltynäni keskustassa mielenosoittajat – jotka koostuvat pääasiallisesti paikallisista opiskelijoista ja Occupy Central -liikkeen jäsenistä – istuivat kaupungin liikekeskustan (Central) kaduilla. Kohteliaat poliisit juttelivat säyseästi näiden demokratiaa ja yleistä äänioikeutta maahan ajavien nuorten kanssa mellakkapoliisien sijaan. Kadulla vallitsi positiivisen energinen tunnelma. Ilma oli täynnä laulua.
Tähän asti suurin osa mielenosoittajista on ollut opiskelijoita ja akateemikkoja. Tavallinen kansa ei ole protesteihin juuri ottanut osaa. Tämän vuoksi ei voida ainakaan vielä puhua kaikkia Hongkongin kansalaisia yhdistävästä mielenosoituksesta. Itse asiassa mielipiteet nuorison kansalaistottelemattomuudesta ovat olleet jyrkästi jakautuneita. Enemmistö kansalaisista seisoo rintarinnan opiskelijoiden sanoman takana, mutta pelkää, että jos maan paikallinen poliisi ei näitä mielenosoituksia saa loppumaan, saapuu Kiinan vapautusarmeija ne lopettamaan.
Kuten olen kirjoittanut jo aikaisemmin blogissani, yleinen tyytymättömyys Kiinan johtoa kohtaan on Hongkongissa todella suurta. Pelko tilanteen eskaloitumisesta on todellinen. Vaikka tunnelma kaupungilla on tällä hetkellä rauhallinen, olen erittäin huolissani siitä mitä tämä ilta tai huominen tuo tullessaan.
Tänään Hongkongissa alkaa kahden päivän loma. Viimeistään huomenna, Kiinan kansallispäivänä, on varmaa, että useat Hongkongin kansalaiset liittyvät suurin joukoin opiskelijoiden rinnalle vaatimaan maahan todellista demokratiaa.
En todellakaan uskalla arvuutella, mihin tilanne täällä tulee kääntymään seuraavan 36 tunnin sisällä. Paikalliset ovat kertoneet minulle uskovansa, että jo tänä iltana tilanne eskaloituu huonompaan suuntaan.
Aistin ilmassa pelkoa. Odotan hermostuneena, millaiseen Hongkongiin huomenna herään.
