Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Maria Michelsson
New Yorkin seuraava pormestari on todennäköisesti marxilaiseksi haukuttu Bill de Blasio.
Blogini palaa tauolta (sain kevätvauvan), ja aiheena on jälleen New Yorkin kaupungin pormestarinvaali. Se pidetään kolmen viikon päästä.
Vielä elokuussa kaupunginvaltuuston puhemies Christine Quinn, josta bloggasin huhtikuun alussa, oli demokraattien esivaalin ennakkosuosikki. Quinn olisi ollut ensimmäinen nainen pormestarina. Syyskuussa järjestetyssä vaalissa Quinn sai kuitenkin vasta kolmanneksi eniten ääniä.
Temperamenttisen Quinnin kohtaloksi katsotaan koituneen kaksi seikkaa. Hänet nähtiin nykyisen pormestarin Michael Bloombergin aisaparina: Quinn muun muassa kannatti lakimuutosta, joka mahdollisti Bloombergin pyrkimisen kolmannelle kaudelle. Äänestäjät halusivat muutosta. Toiseksi Quinnin ei onnistunut vedota newyorkilaisiin. Häntä tuntui ajavan henkilökohtainen kunnianhimo, ei intohimo parantaa kaupunkia.
Quinn hävisi New Yorkin entiselle tilintarkastajalle Bill Thompsonille ja kaupungin kuluttaja-asiamiehelle Bill de Blasiolle, josta tuli demokraattien pormestariehdokas.
Kyselyiden mukaan de Blasio voittaa 5. marraskuuta pidettävässä pormestarivaalissa selvästi republikaanien kandidaatin Joe Lhotan, joka on New Yorkin julkisesta liikenteestä vastaavan MTA:n entinen puheenjohtaja.
Manhattanilla syntynyt de Blasio ilmoitti ehdokkuudestaan kotinsa edustalla Brooklynin Park Slopessa. Samassa kaupunginosassa asuu myös kirjailijapariskunta Paul Auster ja Siri Hustvedt.
Tv-mainoksissa valkoinen de Blasio esiintyy kotikulmillaan mustan vaimonsa ja poikansa kanssa. Yhdessä vaalimainoksessa puhuu de Blasion 15-vuotias Dante-poika, joka sanoo, että hänen isänsä nostaisi valituksi tullessaan rikkaiden veroja ja tekisi asumisesta kohtuuhintaista. Mainoksesta tuli hitti. Bill de Blasio on profiloitunut nimenomaan vähäosaisten puolustajana. Esivaalivoiton jälkeen alkoi negatiivisempi julkisuus. De Blasion kerrottiin käyneen häämatkalla kommunistisessa Kuubassa, jonne amerikkalaisia on kielletty matkustamasta. Hänen uutisoitiin myös työskennelleen Nicaraguassa, jossa hän sympatiseerasi vasemmistolaisia sandinisteja.
Vastaehdokas Joe Lhota näki tilaisuutensa tulleen ja nimitti de Blasiota marxilaiseksi. Itseään Lhota luonnehtii ainutlaatuiseksi republikaaniksi, sillä hän kannattaa aborttia, tasa-arvoista avioliittolakia ja marijuanan laillistamista. Demokraattikaupunki New Yorkin äänestäjät eivät kuitenkaan tunne häntä. Lisäksi, kuten amNewYork -lehti muistuttaa, amerikkalaiset eivät luota parrakkaisiin miehiin. Lhotalla on ollut parta yliopistoajoilta asti.
Pormestari Michael Bloomberg ei ole suostunut kommentoimaan seuraajaehdokkaitaan. Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Hillary Clinton ilmoitti sen sijaan järjestävänsä lokakuussa varainkeruutilaisuuden de Blasiolle. De Blasio luotsasi kampanjaa, joka teki Clintonista New Yorkin osavaltion senaattorin vuonna 2000.
Clintonin pitkäaikainen työntekijä Huma Abedin on naimisissa demokraatti Anthony Weinerin kanssa, joka pyrki niin ikään New Yorkin pormestariksi tänä syksynä. Weiner erosi kongressista vuonna 2011 jäätyään kiinni eroottisten Twitter-viestien lähettämisestä vieraille naisille. Demokraattien esivaalin aikana paljastui, että Weiner oli jatkanut harrastustaan. Hän sai esivaalissa vain vajaat viisi prosenttia äänistä.
The Rent Is Too Damn High (vuokra on pirun korkea) -puolueen perustaja Jimmy McMillan taas yritti New Yorkin pormestariksi neljännen kerran. Afroamerikkalainen aktivisti julkaisi YouTubessa puolueensa nimeä kantavan räpvideon, jolla hän julistaa vuokrien olevan liian korkeita ja palkkojen liian matalia. Bill de Blasio puolestaan haluaa kalliiseen New Yorkiin lisää asuntoja, joiden vuokria ei voi nostaa, sekä korkeamman minimipalkan.
