Virkistävät väriläiskät

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 21.–27.2.

Pohjois-Amerikan muuttolintujen kevätmuuton ajoittumisesta on tehty tutkimus, joka on maantieteellisesti ennätyksellisen yksityiskohtainen. Tutkimuksessa tarkasteltiin lintujen muuton etenemistä suhteessa kevään paikallisiin minimilämpötiloihin vuosina 2000–2010. Tutkijat laskivat, että linnut saapuivat eri seuduille keskimäärin 0,8 vuorokautta varhaisemmin aina kutakin kevätsään lisälämpöastetta kohti. Joidenkin lajien muutto aikaistui paikoitellen jopa kolmesta kuuteen päivää yhtä celsiusasteen lisäystä kohti.

Tutkimuksen kohteena oli kahdeksantoista lintulajia, jotka esiintyvät yleisinä Itä-Yhdysvalloissa. Tutkijat pyrkivät selvittämään myös, missä määrin lintulajien reaktio kevään lämpimyyteen liittyy lintujen ekologisiin ominaisuuksiin, kuten vaikkapa muuttomatkan pituuteen.

Indigokardinaali (Passerina cyanea) on amerikkalaisittain pitkänmatkan muuttolintu. Se talvehtii Väli-Amerikassa ja muuttaa pesimään eteläiseen Kanadaankin asti (katso eBirdin kartta-animaatio havainnoista USA:ssa vuoden eri aikoina). Indigokardinaalin kevätmuuton havaittiin aikaistuvan keskimäärin 0,97 vuorokaudella yhden celsiusasteen lisälämpöä kohti. (Kuva: John Benson/Creative Commons)

Muuttomatkan pituus ei osoittautunutkaan tärkeimmäksi tekijäksi, joka ennustaisi lintulajien erilaisia reaktioita kevään lämpimyyteen. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että lintujen muuttonopeus olisikin yksittäisistä tekijöistä tärkein. Lajit, joiden keskimääräinen muuttonopeus oli pienin, aikaistivat muuttoaan kaikkein eniten.

Toinen tärkeä tekijä näyttäisi olevan lintulajin ilmastollisen ekolokeron väljyys. Generalistit aikaistivat muuttoaan enemmän kuin muut.

Naamiokerttuli (Geothlypis trichas) on yksi tutkimuksen hitaimmista muuttajista. Kymmenen leveysasteen eli suunnilleen 1 100 kilometrin etenemiseen kevätmuutolla kului naamiokerttulilta 31–32 vuorokatta. Naamiokerttulin kevätmuutto aikaistui keskimäärin 1,04 vuorokaudella yhden celsiusasteen lisälämpöä kohti. Tästäkin lintulajista on hieno kartta-animaatio eBirdissä. (Kuva: Wolfgang Wander/GFDL)

Tutkimuksen aineistona käytettiin lintuharrastajien keräämiä ja eBirdiin tallentamia havaintoja. Audubon-seura ja Cornellin yliopisto perustivat eBird-tietokannan vuonna 2002. Tähän mennessä yli 35 tuhatta harrastajaa on kirjannut eBirdiin yhteensä yli 48 miljoonaa lintuhavaintoa. Tietokantaan on syötetty havaintoja takautuvasti myös vuotta 2002 edeltävältä ajalta.

Muuton ajoittumistutkimuksen kohteeksi valittu kymmenen vuotta voi kuulostaa lyhyeltä jaksolta, ja niinhän se onkin. Ammattitutkijoiden toimesta muuttohavaintoja on kerätty jo useiden vuosikymmenien ajan. Harrastajavoimin kerätyt havainnot lyhyemmältä ajalta valittiin kuitenkin tähän tutkimukseen siksi, että ne tarjosivat maantieteellisesti paljon kattavamman aineiston.

Tässä esitelty tutkimus ei vastaa siihen, miten hyvin linnut pystyvät sopeutumaan ilmaston lämpenemiseen, jonka arvellaan jatkuvan hieman eritahtisesti itäisen Pohjois-Amerikan eri osissa. Tulokset antavat kuitenkin eväitä selvittää tarkemmin, millä tavoin tai miksi muuttolintulajit eroavat kyvyssään sopeutua ilmastonmuutokseen.

Muuttolintututkimus julkaistiin PLoS ONE -lehdessä.

Viime viikolla julkistettiin myös virallinen yhteenveto Australian säätapahtumista vuonna 2011. Viime vuosi oli Australian havaintohistorian toiseksi sateisin. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen vuoden keskilämpötila, 21,67 celsiusastetta, jäi vuosien 1961–1990 keskiarvon alle. Viileä sää liittyy Australiassa tyypillisesti juuri runsaisiin sateisiin.

Koko maanosan laajuiset keskiarvot kätkevät sisäänsä taas suurta vaihtelua, kuten esimerkiksi sen, että Lounais-Australiassa vuosi oli historian lämpimin. Raportti tarjoaa Australiasta kiinnostuneille vielä paljon lisää mielenkiintoisia yksityiskohtia havainnollisella kuvituksella höystettynä. Sääasema suosittelee!

Kommentoi Facebookissa
Vocapeople