Mitä voi sanoa
Yleistä ääneenajattelua ja vapaita hajahuomioita.
Raimo Pesonen on helsinkiläinen kirjailija, kulttuurin seka- ja pätkätyöläinen sekä ankara Dr. Gunnin varhaistuotannon fani, joka jaksaa uskoa ihmisessä oleviin positiivisen muutoksen mahdollisuuksiiin.
Kuva: Helge V. Keitel.
Presidentti Sauli Niinistö on julistanut uuden Nokian löytyneeksi pohjoisen maaperästä. Kaivosteollisuus, Kalevalan Sammon moderni vastine, ei tarjoile pelkästään ilmaisia lounaita. Presidentti osoittaa arvojohtajuutta omistamalla siivun Talvivaaraa ja vähättelemällä sen ympäristöongelmia.
Vieraillessaan Inarissa huhtikuun alussa presidentti Niinistö puhui Sanomalehti Kalevan mukaan pohjoisen kaivoshankkeista “uutena Nokiana”. Ilmoitus on merkittävä, sillä myyttisiä ulottuvuuksia saaneenuuden Nokian löytäminen on ollut jo pitkään kansankunnan nokkamiesten huolenaiheita. Sanojensa vakuudeksi presidentti omistaa itse Talvivaaran kaivoksen osakkaita.
Nokian nousu maailmanlaajuiseksi matkapuhelinjätiksi ajoittui Suomen 1990-luvun laman jälkimaininkeihin. Se auttoi osaltaan luomaan yrityksen menestystarinan ympärille ylimaallista hohdetta. Nokian voittokulussa on kyse kansakunnan olemassaolosta, se rinnastuu tarinoihin talvisodan ihmeestä tai sotakorvausten maksamisesta. Samalla se on syrjäyttänyt kielikuvissa vanhemman, niin ikään suomalaisten ylivertaiseen tekniseen osaamiseen nojaavan kertomuksen: ennen Nokiaa oli tapana puhua uudesta Sammosta, joka jauhaa kalevalaisen esikuvansa tavoin vaurautta koko maalle.
Koska kansakunnan suuria kertomuksia ei voi eikä saa kyseenalaistaa, suomalaisten on ikuisesti valmistauduttava talvisotaan, huolehdittava veloistaan paremmin kuin muiden – ja etsittävä myyttistä Nokia-Sampoa, vaikka sen täsmällisiä tuntomerkkejä ei ole missään julkaistu.
Nokia-Sampo on jotakin uutta, joka saa viennin avulla Suomen kansantaloutta kuvaavat käyrät merkittään nousuun. Se ei siis voi olla esimerkiksi jonkin kansaosan elämänlaatua parantava paikallinen sosiaalinen innovaatio tai jo toimivaksi havaittu hyvinvointiyhteiskunnan osa. Viennin buustauksen ei tarvitse myöskään välttämättä näkyä siinä, minne tai kenelle suurimmat hyödyt kasautuvat. Siinä missä Kalevalan kirjokansi tuotti ”kotihyviä”, ”syötäviä” ja ”myötäviä”, uuden Nokia-Sammon on määrä keskittyä pelkästään viimeksimainittuun.
On helposti ymmärrettävissä, miksi tuore maan isä puhuu pohjoisen kaivosbuumista nimenomaan uutena Nokiana eikä Sampona. Kalevalan tarinassa on se ikävä sivujuonne, että Sampo ryöstetään Pohjolasta. Ryöstön yhteydessä ihmelaite vielä hajoaa ja palasetkin katoavat. Pohjoisen kaivostoiminnasta on taas esitetty epäilyjä, joiden mukaan kaivospaikkakuntien saamat hyödyt eivät olisi niin suuria kuin on etukäteen annettu ymmärtää. Samalla on raportoitu mittavista ympäristöongelmista, joiden on epäilty jäävän paikallisten asukkaiden päänsäryksi sen jälkeen kun voitot on pumpattu muualle. Kaivosbuumin jatkuminen ongelmista huolimatta on synnyttänyt myös kansanliikkeitä.
Ryöstämisen tapaisesta toiminnasta puhuu toinen Niinistö, vihreiden ympäristöministeri, joka pitää aiemmassa Kalevan jutussa suomalaisten suhtautumista kaivosteollisuuteen turhan naiivina. Ville Niinistön mukaan “kaivoslainsäädäntö on nyt niin niin liberaali, että on vaarana, että meille jää ympäristöriskit, mutta ulkomaalaiset yhtiöt vie voitot ulkomaille”. Asiaan on kiinnittänyt huomiota myös valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala, joka on rinnastanut Lapin alueen Kongoon. Ministeiden huoli ei ole aiheeton, maailmalla riittää siitäesimerkkejä.
Presidentillä ei ole kaivosasioissa poliittista valtaa, mutta hän ei ole mielipiteineen yksin. Valtion pörssiomistuksia hoitava Solidium onilmoittanut myyvänsä TeliaSoneraa 550 miljoonalla eurolla ja sijoittavansa rahoja mm. Talvivaaraan.
Presidentti Niinistöä ei vaikuta huolestuvan se, että ympäristöselvityksensäkyseenalaisilla tavoilla hoitanut, sitten päästörajansa moninkertaisesti ylittänyt ja työturvallisuudenkin traagisesti laiminlyönyt Talvivaara pyrkii korjaamaan tilanteen hakemalla 35 kertaa aiempaa suurempia päästölupia. Presidentin mukaan kaivoskohteiden valvonta on riittävää ja lainsäädäntö ajan tasalla. Ilmeisesti arvojohtajamme on tarkoitus viestiä Talvivaarasta omistamallaan siivulla ja ongelmien sivuuttamisella siitä, että poliittisen vallan ja taloudellisten etujen tiivis yhteenkietoutuminen on asiaankuuluvaa ja jopa suotavaa.
