Rauhanpalkintoja moneen makuun

Teksti Eekku Aromaa

Mikä on Nobelin palkinnon merkitys Euroopan unionille?

Nobelin rauhanpalkinto annettiin tänä vuonna Euroopan unionille. Kirjoitin Facebook-statuksen ensimmäisistä ajatuksistani tästä: ”turvallinen, merkityksetön mutta sisällöllisesti koherentti rauhan Nobel Euroopan unionille. Mitä mieltä me nyt tästä ollaan?”

Rauhanpalkinnon antaminen Euroopan unionille voi toimia muistutuksena, että EU tosiaan on merkittävä rauhanprojekti. Hiili- ja teräsyhteisöstä on päästy pitkälle integraation ja toimivallan suhteen. Ja maailma on muuttunut – varmasti ainakin osittain tämän kaiken ansiosta – sellaiseksi, että on vaikea kuvitella esimerkiksi Saksan ja Ranskan, tai muidenkaan EU-maiden, päätyvän nähtävissä olevassa tulevaisuudessa toistensa kanssa sotilaalliseen konfliktiin. Ja on onnellista, että niin on.

Sisällöllistä ongelmaa rauhanpalkinnon antamisessa EU:lle ei ole. Nobelin alkuperäisenä tarkoituksena on kuitenkin tiettävästi ollut antaa palkinto jollekin rauhaa edistävälle ruohonjuuritason toimijalle. Fredrik Heffermehl kertoo kirjassaan Nobelin rauhanpalkinto – mitä Nobel todella tahtoi? rekonstruoineensa Alfred Nobelin ja Bertha von Suttnerin (joka muuten sai palkinnon vuonna 1905) kirjeenvaihdosta Nobelin tarkoitusta palkinnolle. Nobel tahtoi armeijoiden lakkauttamista ja aseistariisuntaa ja tarkoitti palkinnon suoranaisesti tähän toimintaan tähtääväksi. Varsinaisesta testamentista tämä ei käy aivan yhtä selvästi ilmi.

Käytännössähän palkintoa on varsinkin viime vuosikymmeninä annettu varsin harvoin ruohonjuuritason toimijoille, joille hyöty palkinnosta olisi suurin sekä rahallisesti että statuksen kautta. Viime vuoden palkituista voi tältä kannalta olla varsin iloinen, Leymah Gbowee ja Tawakel Karman ovat tulleet tunnetuiksi, ja palkintorahatkin ovat varmasti sen kautta moninkertaistuneet heidän toimintansa tueksi.

Nobelin tarkoitus oli, että palkinto tulisi antaa ruohonjuuritason toimijalle, jonka toiminta voisi hyötyä myös palkintorahoista ja palkinnon tuomasta julkisuudesta. Kumpaakaan näistä kriteereistä EU ei täytä, ei mitenkään. EU:n budjetissa Nobelin palkintosumma on pikkiriikkinen ja EU:n painoarvoakaan tuskin lisää Nobelin palkinnon kaltainen tunnustus.

Muistutuksena rauhanpalkinto voi kuitenkin toimia. Muistutuksena ensinnäkin siitä, että EU on ja erityisesti sen tulee olla rauhanprojekti nyt ja jatkossa. Ja toisekseen, muistutuksena siitä, että ei oikeastaan riitä se, että unionin alueella ei sodita, vaan EU:n tulee olla aktiivisesti rakentamassa rauhaa myös lähialueilla ja kauempana. EU:n ulkosuhdehallinnon toiminta voisi olla radikaalisti parempaa, EU:lla voisi olla vahvempi toimija kehitysyhteistyössä ja mikä tärkeintä, EU ei saisi olla aiheuttamassa epävakautta rajojensa ulkopuolella.

Ehkä tässä palkinnossa voidaan ajatella olevan myös samaa, mikä liittyi myös esimerkiksi Barack Obaman saamaan Nobeliin juuri hänen tultuaan valituksi Yhdysvaltain presidentiksi. ”Olet saanut palkinnon, ansaitse se”, kuten ystäväni Tapio Laakso kirjoitti statukseeni kommentiksi. Jospa palkinto kannustaisi EU:n päättäjiä rauhan edistämiseen.

Kommentoi Facebookissa
Farfalla 2019
Etnosoi 2019