Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Varpu Lotvonen
Yhdysvaltain vaaliväittelyissä ei pienten puolueiden ääni kuulu.
Vaaliväittelyt alkoivat vihdoin keskiviikkona 3. lokakuuta. Istuimme ystäväni kanssa tämän isän sohvalla mussuttaen thairuokaa ja katselimme Barack Obamaa ja Mitt Romneya puhumassa työpaikoista, taloudesta, terveydenhuollosta ja sosiaaliturvasta. Obama näytti väsähtäneeltä ja harmaalta. Sitä en tiennyt, että väittelyyn olisi ollut muitakin halukkaita osallistujia, tai että he kokoontuivat samaan aikaan toisaalla osallistuakseen varjoväittelyyn.
Yhdysvalloissa vaaliväittelyjen monopoli kuuluu Commission on Presidential Debatesille, joka on valtapuolueiden perustama voittoa tavoittelematon yritys. Se järjestää väittelyt demokraattien ja republikaanien ehdokkaan välillä – vain vuonna 1992 väittelyihin on osallistunut kolmas presidenttiehdokas. Open Debates järjestön George Farahin mukaan CPD:n säännöt tekevät pienten puolueiden ehdokkaiden osallistumisen melkein mahdottomaksi ja näin ollen heidän äänensä jäävät kuulumattomiin.
Tänä vuonna uutissyndikaatti Democracy Now järjesti varjoväittelyn, jossa vihreän puolueen Jill Stein ja Justice Partyn Rocky Anderson osallistuivat keskusteluun taitavasti leikatussa pätkässä, jossa (lähes) suorana lähetyksenä tullut oikea väittely pysäytettiin virallisten vastausten jälkeen, jotta Stein ja Anderson saisivat myös vastata esitettyihin kysymyksiin.
Nolottaa myöntää, mutta minulle oli yllätys, että on mahdollista äänestää muitakin kuin Romneya, Obamaa tai Cthulhua.
Minuun teki vaikutuksen erityisesti Jill Stein, joka pyrkii presidentiksi suomalaissukuinen Cheri Honkala varapresidenttiehdokkaanaan. Nämä kaksi ovat aktivisteja. He joutuivat elokuussa pidätetyiksi protestoidessaan pankkien kodeistaan häätäneiden ihmisten puolesta. Steinin vastaus tämän vuoden kuumaan kysymykseen – taloudelliseen ahdinkoon – on Green New Deal, joka johtaisi hyvinvointiin ekologista ja sosiaalista kestävyyttä painottamalla.
Mäh, jokainen ääni Steinille ja kumppaneille on sama kuin äänestäisi Mitt Romneya, sanoo ystäväni isä, joka on Obaman kannalla. Niinpä. Mutta miksi äänestää pienintä pahaa, jos tarjolla on mielenkiintoisiakin ehdokkaita. Aktivisti presidentiksi!
