Miten vietin kesäni

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Antti Rautiainen

Krimillä on huilailtu jo kaksituhatta vuotta.

Koska Merkel ei halua elvyttää Euroopan taloutta, päätin kantaa oman korteni kekoon ja hummata kesällä kaikki säästöni nostaakseni maanosan nykyisestä jamasta. Matkan kohteeksi valikoitui Ukraina, koska sinne en minä eikä seurueeni tarvinnut viisumia.

Sevastopolin rannalta löytää sen vähän, mitä on jäljellä Hersonesin kaupungista, jonka muinainen kauppasaarto tappoi. Kreikkalaisten lähes kaksituhatta vuotta aikaisemmin perustama kaupunki kuoli lopulta laukaustakaan ampumatta 1300- ja 1400-lukujen taitteessa, kun kala mätäni suolausaltaisiin meriä hallitsevien genovalaisten takia. Oppaani oli paikallinen anarkisti ja punkkari. Kävelimme näiden altaiden reunoja pitkin ja keskustelimme siitä, miten Lätsä ja Žirik jakoivat keskenään Sevastopolin bisnekset, ja seitsemännen vuosisadan loppupuoliskon lamakauden mahdollisista syistä. Tuona vuosisatana kuolleet haudattiin talojen lattioiden alle, toinen toistensa päälle, hajun on täytynyt olla aivan käsittämätön.

Kutšma turmeli osan raunioista rakentamalla kaupungin jäänteiden keskelle valtavan kirkon, koska tarinan mukaan Vladimir Suuri kastettiin Hersonesissä. Sittemmin turisteja on kosiskeltu pystyttämällä kaupungin eri puolilta löydettyjen pylväiden jäänteitä paikkoihin, missä joku pylväs olisi ehkä joskus voinut seistä. Näin rauniot ovat kasvaneet korkeutta vuosi vuodelta, ja ehkä sadan vuoden päästä kaupunki on jälleen pystyssä.

Oppaani oli vihdoin saanut virallisen arkeologin pätevyyden ilman korkeakoulututkintoa, työskenneltyään kaupungin kaivauksilla kaksitoista vuotta yhtä mittaa. Häntä vitutti, että nyt hän tulisi ensimmäistä kertaa eläessään saamaan palkkansa pankkitilille. Nyt viranomaiset voisivat ulosmitata sen kahdeksan euron sakon, jonka hän sai kerran lyötyään päihtymystilassa neljää poliisimiestä.

Krim on paikka, jonne kaikki valloittajakansat ovat jääneet lorvimaan matkallaan idästä tai pohjoisesta länteen tai etelään ryöväämään ja hävittämään, tai etelästä pohjoiseen tuomaan pohjoisia aroja ja metsiä väkivalloin sivistyksen piiriin. Lomakaupunkimme Sudakin perustivat joskus alaanit, he pitivät siellä taukoa matkallaan kaukaisilta aroilta Ranskaan, Espanjaan ja Pohjois-Afrikkaan.

Eräänä päivänä bussimme lähti aamukuudelta kohti kaksitoistamiljoonaa vuotta vanhoja tippukiviluolia. Matkaopas aloitti saman tien armottoman papatuksen, joka piti meidät hereillä iltakymmeneen saakka. ”Punaisessa luolassa” on käytäviä yli kaksikymmentä kilometriä, ja joka vuosi niitä löytyy kilometrin verran lisää. Kuuden tunnin mittaisen ekskursion märkäpuvussa turistireitin ulkopuolella olisi voinut tilata kahdeksallakymmenellä eurolla.

Kiemurtelimme vuoriston serpentiiniteitä pitkin hylättyjen pioneerien lomakeskusten ohi, ja opas kertoi, että erään taakse jääneen laakson asukkaat, jotka vielä 60 vuotta sitten puhuivat 1800-luvun alun saksalaisuudisraivaajien murteella, uskovat olevansa goottien jälkeläisiä.

Gootit purjehtivat joskus historian hämärissä Skandinaviasta Vistula-joen suistoon, levittäytyivät sieltä itään ja etelään ja moninaisten vaiheiden kautta hallitsivat lopulta sekä Italiaa että Espanjaa. Vähemmän kunnianhimoinen kansanosa jäi kuitenkin Krimille juomaan halpaa viiniä, minkä vuoksi he säilyivät tuhat vuotta kauemmin kuin sukulaisensa, ja he katosivat johonkin vasta 1700-luvun lopulla Krimin päätyessä Venäjän vallan alle.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Jaltalle pääsee Simferopolista esimerkiksi maailman pisintä, 86 kilometrin pituista johdinautolinjaa pitkin. Reissu maksaa puolitoista euroa. Itse kaupungissa lähes kaikki nähtävyydet ovat yhden bussilinjan varrella, jonka moldavialainen kuski siemaili kuivaa punaviiniä, jota hän oli tuonut kotimaastaan. Jos taas joku haluaa paikallista viiniä mahdollisimman halvalla, sitä löytää kun kävelee Jaltan sekatavaratorilta korttelin verran rantaa kohti. Siellä on puisto, jonka keskellä istuu tarkkaavaisen näköisiä mummeleita. Halukkaat ostajat he vievät lähikortteliin salaiseen kellariin, jossa voi tukea proletariaatin omaehtoista itseorganisaatiota ostamalla tehtaasta varastettua viiniä puoleen hintaan.

Lomailimme venäläis-ukrainalaiseen tapaan eli ilman ennakkosuunnitelmia. Hotellit löytyvät bussiasemilta, esimerkiksi Jaltalta viidessä minuutissa kolmen hengen huone kolmellakymmenellä eurolla. Mutta päivän varoitusajalla ei halpoja lentoja varailla, joten kotimatka alkoi lähes vuorokauden mittaisella junamatkalla Kiovasta Varsovaan, johon kuuluu muun muassa yli tunnin kestävä renkaiden akselileveyden kaventaminen Ukrainan ja Puolan rajalla. Mutta vuoristoteiden jälkeen matkustajien vähäisen määrän vuoksi ikioma lavuaarilla, ketjulukolla, ovisilmällä, vessan varauksesta ilmoittavalla hälytysvalolla, konduktöörin kutsunapilla ja Euroopan kenties ainoalla katkeamatonta virtaa syöttävällä töpselillä varustettu junahytti oli todellista luksusta.

Kommentoi Facebookissa
Antti Rautiainen