Menu: Nicaraguaa kuoliaaksi googletettuna

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Nina Sarell

Jokseenkin näin tämä aina täällä porisee, Nicaragua – kuin eilisen päivän tähteistä tehty soppa.

Nicaraguan tasavalta (esp. República de Nicaragua) eli Nicaragua on Keski-Amerikan kannaksella sijaitseva tasavalta. Se on Keski-Amerikan alueen suurin, mutta harvimpaan asuttu valtio. Nicaraguan rajanaapureina ovat Honduras pohjoisessa ja Costa Rica etelässä. Itäpuolella on Karibianmeri ja länsipuolella Tyyni Valtameri. Maan nimi tulee sanojen nicarao ja agua yhdistelmästä. Nicaraot olivat suurin alkuperäisväestöheimo, kun espanjalaiset valloittajat saapuivat maahan. (Wikipedia)

Tiedän. Ei kiinnosta. Jokin söi Nicaraguasta lihat ja jätti jälkeensä vain auringossa haalenneen luurangon. Rajanaapureita, kaksi lätäkköä merta ja sitkeän palan etymologiaa. Miten ihmeessä piirtäisin sen sinuun jotenkin niin, että tuntisit sen hipaisevan sinua oikeasti. Ja heti sen hipaisun jälkeen olisit täällä, minun kanssani, etkä enää vain antaisi silmien puolihuolimattomasti seurata kirjainmuurahaisten jonoa valkoisella näytöllä.

Kuulehan vaikka tuota melua kadulta. Se on aika kova, sellainen, että hiukan häiriinnyt. Liian vanhoja busseja, jotka kuulostavat ärsyttävästi traktoreilta. Musiikinjumputusta, moottoripyöriä ja autojen äänitorvia. Kimakoita vihellyksiä, kiertävien myyjien huutoja, koirien haukuntaa. Ehkä joku aamu-uninen kukkokin, koska nyt on vielä aikaista. En tiedä, huomaatko saman kuin minä: kun olet kuunnellut tätä kaikkea hetken, se muuttuu äänimatoksi, se ei enää haittaa. Ja kun olet tottunut meluun, olet jo puoliksi kotona. Istu sitten kanssani tähän terassille, risaan riippumattoon, johon koira on purrut reiän. Täällä on joskus yksinäistä, kiva kun tulit. Keitetään vaikka kahvit, jutellaan jotain.

***

Yhdysvallat yritti miehittää Nicaraguaa vuodesta 1912 lähtien. Miehitystä vastustamaan nousi Augusto Cesár Sandinon johtama sissiarmeija, jonka vastarinta loppui vasta, kun Yhdysvallat vetäytyi maasta vuonna 1933. Yhdysvaltain vetäytymistä seurasi Somozan suvun sotilasdiktatuuri, joka kesti 1930-luvulta aina vuoteen 1979 asti. Somozojen valta päättyi, kun viimeinen Somoza ajettiin maanpakoon lyhyen sisällissodan jälkeen vuonna 1979. Sandinistien johtama vallankumous asetti maan johtoon Kansallisen jälleenrakennuksen juntan.

Yhdysvallat alkoi toimia aktiivisesti Nicaraguaa vastaan Ronald Reaganin tultua Yhdysvaltain presidentiksi. Osittain entisten somozalaisten komennossa toimivat contrat aloittivat sissisodan. Sotaa pidetään yhtenä rikollisimmista sodista koskaan. Yhdysvallat rahoitti suoraan terroristeja. Vuonna 1990 päättynyt verinen sisällissota vaati 60 000 ihmisen hengen.

Tuolla kulkee naapurin Letty. Se on taas ryypännyt, se kävelee keskellä raittia ja huutaa täyttä kurkkua kunniaa comandante José Daniel Ortega Saavedralle. Naapurit puhuvat sille ystävällisesti, eivät ole kuulevinaan, eivät ärsyynny, ymmärtävät. Letty on veteraani, sisällissodan käynyt mies niin kuin melkein kaikki vähintään nelikymppiset täällä. Kun kymmenen vuotta oli kulunut, rauha saapui vereslihalle revittyyn Nicaraguaan, mutta Lettyn sota ei loppunut koskaan. Kun se ottaa viinaa, sen järki katoaa, matkaa takaisin taistelutantereelle. Kerran, kun se istui meillä keittiössä pöydän ääressä aamukahvilla, se kaivoi yhtäkkiä puhelimensa esiin ja alkoi resitoida suljettuun kännykkään sodanaikaisia koodeja. Kun Letty alkaa kertoa sodasta, kukaan ei halua kuunnella, koska kaikki yrittävät niin kovasti unohtaa. Joskus Letty istuu talonsa portaalla ja itkee ääneen menetettyjä lapsiaan, jotka lähtivät Costa Ricaan äitinsä kanssa, kun kukaan ei enää jaksanut elää päivästä toiseen samoja viinanhuuruisia sotatraumoja.

***

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Kohtuullisesta talouskasvusta huolimatta Nicaragua on edelleen Latinalaisen Amerikan toiseksi köyhin maa. Ongelmia pitävät yllä suuret tuloerot, korkea työttömyys, ammattitaitoisen työvoiman puute, lisääntymisterveyden ongelmat sekä toistuvat luonnonkatastrofit.

Nicaragua kuuluu alhaisen keskitulotason maihin. Inhimillisen kehityksen indeksillä (Human Development Index, HDI) mitattuna Nicaragua sijoittuu 169 maan joukossa sijalle 115. YK:n kehitysohjelman UNDP:n luoma indeksi mittaa valtioiden kehitysastetta terveyden, koulutuksen ja tulojen perusteella. Suomi on tilastossa sijalla 16. (Global.finland.fi)

Kello on nyt kahdeksan aamulla, ja tuohon oven eteen parkkeeraa ihan kohta keltainen amerikkalainen koulubussi. Sitten bussista hyppäävät Fruit Baby ja Fruit Lady. Fruit Lady on varmaan kolmissakymmenissä, mutta sillä on arvovaltaisen matamin vyötärönympärys ja se puhuu mielellään kädet puuskassa, rintaansa pullistaen. Ei väistä katsetta, vaikka mikä olisi. Sillä on sellainen pitsiessu, torimuijien univormu, ja päänsä päällä valtava laakea kori täynnä hedelmiä ja vihanneksia. Fruit Baby tulee ovelle huutamaan: ”Qué va a quereeeeeeeer!” Jos et osta mitään, se palaa takaisin ainakin kolme kertaa kiljumaan ja luetteloimaan, mitä sillä olisi myytävänä. Jos et vieläkään osta, se pyytää vettä tai kymmentä pesoa. Fruit Baby on korkeintaan kymmenen, mutta se tietää jo, että köyhän on hyvä olla sinnikäs ja röyhkeä; hyvät käytöstavat ja rehellisyys ovat rikkaiden ja onnekkaiden hienohelmojen etuoikeuksia. Sen äiti pyytää hedelmistä ylihintaa, maanittelee, tyrkyttää ja huijaa minkä pystyy. Ja juuri siksi Fruit Babyn ei tarvitse kohta enää tehdä töitä. Se aloittaa neljän päivän päästä koulun.

***

Nicaraguan presidentti Daniel Ortega julisti tänään maansa virallisesti ’lukutaidottomuudesta vapaaksi alueeksi’ vähennettyään presidenttikautensa aikana lukutaidottomuusluvut laskemaan 20,7 prosentista Unescon määrittelemään 3,6 prosenttiin. (EFE 22.8.2009)

Aikuisten lukutaitoprosentti on prosenttiosuus 15-vuotiaista ja sitä vanhemmista, jotka pystyvät lukemaan, kirjoittamaan ja ymmärtämään yksinkertaisia, jokapäiväiseen elämäänsä liittyviä lauseita. (Maailmanpankki)

Yli 15-vuotiaiden lukutaitoprosentti Nicaraguassa 2005–2010: 78 (UNDP)

Darin onni näyttää taas vähäksi aikaa kääntyneen. Sitä puukotettiin vähän aikaa sitten keskellä päivää selkään ja siltä puhkesi keuhko, mutta se pääsi jo sairaalasta ja yskii enää vähän. Nyt se pysähtyy ovelle juttelemaan ja kertoo saaneensa töitä. Darilla on unelma: se haluaisi perustaa oman leipomon. On aika harvinaista, että kenelläkään täällä olisi kovin paljon unelmia. Varsinkaan jollakulla, joka ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Kun Dari oli seitsemänvuotias, se ei mennyt ekaluokalle, vaan aloitti työt. Leipomossa. Näin kerran, miten se oli kirjoittanut nimensä: joka kirjain kaiverrettu vaivalloisesti ja huolellisesti paperiin kuin veistos tai kömpelösti riimitelty runo.

***

Suomen pitkäaikaiset kumppanimaat ovat jatkossa Etiopia, Kenia, Mosambik, Nepal, Sambia ja Tansania sekä alemman keskitulon maaksi noussut Vietnam, jonka kanssa Suomi siirtyy asteittain muihin yhteistyön muotoihin. Nicaraguassa tuetaan jatkossa lähinnä kansalaisjärjestöyhteistyötä.

Tuolta saapuu se hontelo, pavunväriseksi paahtunut mies, joka kerää roskia, puhuu itsekseen ja vihaa kaikkia ulkomaalaisia. Nähdessään minut se puhkeaa säksättämään ja heristelemään nyrkkiä ja solvaamaan minua huoranpenikka-Gringaksi. Sen pitäisi olla sairaalassa, mutta sillä ei ole kai edes säännöllistä lääkitystä. Ystäväni lähti juuri töihin hostelliin, jossa työskennellään viikkokausia vuorotta ja ilman vapaapäiviä, veroitta, eläkkeittä ja puolihullun omistajan oikkujen mukaan. Ystävällä ei ole henkilökorttia, koska se ei ole sandinisti, ja siksi se ei voi etsiä kunnon töitä. Yövartija, jolta puuttuu kolme sormea, tulee vasta illan pimettyä pyytämään yhdeksän euron kuukausipalkkiotaan ennakkoon, häpeissään, taas kerran. Sen vaimo on sairas. Tutun yksinhuoltajan lapset syövät kolmatta päivää putkeen valkoista leipää ja juovat tiivistemehua päälle. Rintakehän patarummun uumenissa jokin puree reikää sydämeen. Tuolla, yhdeksäntuhannen kilometrin päässä on pohjoinen, minun maani, jossa ihmetellään, mitä tehdä kouralliselle kadulla kerjääviä romanialaisia. Minun maani, jossa kenenkään ei tarvitse jättää koulua kesken siksi, että hame meni rikki. Minun maani, jossa jokaisella kansalaisella on vaaleissa vain yksi äänestyslipuke. Minun maani, jossa väärä puolue ei vielä toistaiseksi ole ollut este työpaikan tai henkilöllisyystodistuksen saamiselle. Minun maani, joka kyllä tietää, että olisi vielä paljon tehtävää, paljon toivoa. Mutta se seisoo vaivaantuneena ovenraossa, tähyilee pysäkille ja valehtelee, että ei ole lähdössä mihinkään.

***

Mutta hei, on täällä muutakin. Naapurin ällösöpö Nick tekee töitä perheensä omistamassa nettikahvilassa, laulaa poikabändissä ja haaveilee ystävänsä Chinon kanssa päivät pitkät tähteydestä. Carmelosta, köyhän maanviljelijäperheen pojasta, tuli viime viikolla maisteri, ja se tietää jokseenkin kaiken siitä, miten ja keitä Väli-Amerikan maissa sinutellaan ja teititellään. David, jolla taitaa olla jonkinasteinen maailmantuska, saapui viime viikolla vapaaehtoistöihin hoitamaan perhosia. José reputti psykologian opintonsa ties monettako kertaa, mutta sai tosi hyvän työpaikan call centeristä. Kävelykadulla esiintyy breakdance-ryhmä, joka on niin hyvä, että amerikkalaiset turistit tuijottavat niitä suu auki, eikä kukaan tiedä missä ja miten ne ovat oppineet tanssimaan.

Jokseenkin näin tämä aina täällä porisee, Nicaragua – kuin eilisen päivän tähteistä tehty soppa. Lautanen täyttyy joka päivä sattumista, joita ei mainittu ruokalistassa. Syöt nälkääsi, yllätyt, joskus ihastut, joskus nyrpistät nenääsi. Syöt samalta lautaselta muiden kanssa, tulet joka päivä kylläiseksi, mutta et tiedä, mitä syöt huomenna.

Vaan kuule, jos sinulla ei ole ihan kauhea kiire niin jää hetkeksi. Haluaisin kertoa sinulle tarinoita.

Kommentoi Facebookissa
nina sarell