Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Annareetta Rantala
Yo soy 132 -liike vastustaa nykyistä presidenttiä, joka on huumepomojen ja USA:n talutushihnassa kiltisti tepsuttava chihuahua.
Viime keväästä lähtien Meksikon katuja eivät ole kansoittaneet enää vain henkilöautot ja bussit vaan myös tuhansien ihmisten joukko, joka huutaa, kantaa kylttejä ja kannustaa ohikulkijoita liittymään joukkoonsa vastustamaan poliittista vääryyttä. Meksikon keväänä tunnettu yhteiskunnallinen liikehdintä kulkee virallisella nimellään Yo soy 132 (suomeksi: Minä olen 132).
Liike syntyi alun perin meksikolaisten yliopisto-opiskelijoiden noustessa vastustamaan Meksikon valtapuoleen Partido Revolucionario Institucionalin (PRI, Institutionaalinen vallankumouspuolue) presidenttiehdokasta Enrique Peña Nietoa ja virallisten tiedotusvälineiden esittämää vaalipropagandaa. Enrique Peña Nieto tunnetaan nykyisen presidentti Calderónin sekä median lemmikkinä, mikä oikeassa elämässä tarkoittaa huumepomojen ja USA:n talutushihnassa kiltisti tepsuttavaa chihuahuaa.
Liike sai alkunsa, kun presidenttiehdokas Peña Nieton vieraili viime toukokuussa yksityisellä ja oikeistolaisena tunnetulla Ibero-American yliopistolla. Nietoa ei odotusten mukaan ollutkaan vastassa ilonkiljahduksia huutava ihailijakunta vaan pettyneet, PRI:tä vastustavat opiskelijat. Buuaavan joukon sanotaan ajaneen edustajan koulun vessaan piiloon, josta tämä joutui jatkamaan pakoaan koulun takaoven kautta turvamiehet suojanaan.
Viralliset tv-kanavat ja lehdistö kuvasivat vierailun hieman toisin. Niiden mukaan vierailu oli menestyksekäs ja opiskelijoiden mielenosoitus oli ollut vain pieni, koulun ulkopuolisen joukon protesti. Lisäksi tiedotusvälineet vihjasivat, että protesti olisi ollut vasemmistopuolueen presidenttiehdokkaan Andrés Manuel López Obradorin maksama näytös. Tämän jälkeen Meksikon valtakunnallinen tv-kanava, Valtakunnan Kamerat, kävi vielä kadulla ”haastattelemassa” nuoria ja maksoi heille, jotta he kertoisivat tilaisuuden olleen onnistunut ja Peña Nieton olleen tosi jees.
Vastalauseena tiedotusvälineiden manipuloimaan todellisuuteen opiskelijat kuvasivat oman videonsa Youtubeen. Videolla opiskelijat näyttävät opiskelijakorttiaan kameralle, sanovat nimensä sekä ilmaisevat tyytymättömyytensä kuvaan, jonka media esitti tapahtuneesta. Videolla mielenosoittajienjoukko ei vaikuttanutkaan enää niin kovin pieneltä, vaan 131 todelliselta koulun opiskelijalta vastustamassa PRI:n lähes diktatuurimaista poliittista valtaa.
Video levisi Facebookin ja Twitterin kautta nopeasti koko Meksikoon. Ihmisten blogit täyttyivät ihastuksesta ja tuesta, ja pian liikkeellä olikin jo tuhansia ihmisiä, jotka sanoivat olevansa ”se 132. opiskelija”. Liike Yo soy 132 oli syntynyt.
Ensimmäiset mielenosoitukset osoitettiin tv-talojen ja PRI:n päämajan edessä Mexico Cityssä, mutta laajenivat nopeasti muihinkin kaupunkeihin. Yo soy 132 ensimmäisenä tavoitteena oli osoittaa meksikolaisille, ettei kaikki televisiossa näkyvä ole totta. Lisäksi liike halusi jakaa todellista tietoa vaalikampanjoiden kulusta. Liikkeen toiminnan myötä, kenties ensimmäistä kertaa Meksikon vaalihistoriassa, ihmiset kokivat, että muutos voi olla mahdollinen ja että äänestämisellä voisi olla merkitystä.
Mutta toiveista huolimatta vaalit tulivat rekkalastillisina maksettuja ääniä ja menivät Peña Nieton lähes seitsemän pisteen voitolla. Vaalien röyhkeys paljasti, että vilppi on osa hallinnon perusrakenteita. Andrés Manuel López Obradorin tai Yo soy 132:n tutkintapyynnöt eivät estäneet vaalituomaristoa julistamasta vaaleja puhtaiksi. Vaalit osoittivatkin, että Yo soy 132 syntyi todelliseen tarpeeseen, vaikka sen tie vaikuttamiseen on vielä pitkä.
Liike joutuikin järjestäytymään vaalien jälkeen uudelleen ja selkiyttämään, mitkä ovat sen tavoitteet ja miten se niihin pyrkii. Toimintaperiaatteikseen liike määritteli täydellisen väkivallattomuuden, demokraattisuuden sekä perinteisiin puolueisiin sitoutumattomuuden. Päätavoitteinaan Yo soy 132 mainitsee niin politiikan että median demokratisoimisen sekä aktiivisemman kansalaistoiminnan.
Liike on kohdannut myös kritiikkiä. Sitä on kritisoitu akateemisuudesta: ideoita ja teorioita on, mutta itse toiminta on jäänyt vain mielenosoitusten tasolle. On myös sanottu, ettei liike ole puolueeton vaan sitä on syytetty vasemmistoehdokas Andrés Manuel Lopez Obradorin kannatuksesta. Kritiikkiä on saanut myös liikkeen päätös nimetä itsensä opiskelijaliikkeeksi ja näin suosia opiskelijajäseniä. Tosin tämän Yo soy 132 perustelee liikkeen jäsenten turvallisuudella. Liian suurella joukolla on nimittäin vaara levitä käsiin.
Lisäksi hallitukselle ei ole lainkaan uusi keino lähettää joukkoon grupos de choquea, soluttautujia. Grupos de choquet ovat väkivallanlietsojia, joilla on lupa hakata pelotellakseen liikkeen jäseniä ja aloittaa väkivalta mielenosoituksissa, mikä taas antaa poliisille oikeuden ottaa käsiinsä kovemmat otteet. Jo tähän mennessä liikkeen ainakin 70 jäsentä on kokenut väkivaltaa, uhkauksia ja kaksi heistä on ilmoitettu, vielä tuntemattomasta syystä, kadonneiksi.
Vaikka Yo soy 132:lla on haasteita ratkaistavaan, se ei aio luovuttaa. Tiedotus hallituksen toimista ja median propagandasta jatkuu. Liikkeen on kuitenkin löydettävä uusi suunta ja ennen kaikkea uudet välineet. Toki tiedon jakaminen ja mielenosoitukset ovat tärkeitä. Ainakin symbolisesti niillä on merkitystä, sillä ne luovat toivoa muutoksen mahdollisuudesta. Mutta loppujen lopuksi voiko kadulla kylttejä kantava joukko saada todellista muutosta aikaiseksi? Vai onko tuloksena vain rikkaan pieni jumppatuokio, jossa takapuolta nostetaan penkistä vain niin riittävästi, että saadaan vedettyä kaihtimet kerroksen kokoisen toimiston ikkunan eteen?
Peña Nieto astui virkaansa 1. joulukuuta. Nieton pitäessä vaalipuhettaan ulkopuolisilta suljetussa ja poliiseilla vuoratussa kongressitalossa, ihmiset osoittivat mieltään kaduilla. Yhteenotossa loukkaantui vakavasti enemmän kuin sata mielenosoittajaa poliisien käyttämien kumiluotien takia. Hallitus on tosin kieltänyt tällaisen tapahtuneen. Tämän lisäksi poliisit ottivat kiinni 64 ihmistä, mielenosoittajia että muita ohikulkijoita, ja heistä 14 on vielä vankilassa syytettynä terrosismista valtiota kohtaan.
Kansa käveli kaduille Querétaron mielenosoituksissa Meksikossa.
