Korealainen demokratia

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Salla Kärkkäinen

Yhteiskunnan järjestyminen perheyksikön, suvun sekä historiallisten klaanien mukaan pätee edelleen Koreassa.

Korea on niitä harvoja Aasian maita joissa demokratian katsotaan toteutuneen länsimaisten kriteerien mukaisesti. Autoritaaristen kenraali-presidenttien sarjan katkaisi vasta 1993 ensimmäinen virkaan astunut siviilipresidentti Kim Young-sam 1980-luvun kansannousujen seurauksena. Siitä lähtien kansalaisyhteiskunnan kehitys on ollut nopeaa.

Sittemmin Koreasta on kehkeytynyt kansalaisjärjestöjen mallimaa, ainakin jos lukumäärällä mitataan. Korean 1970- ja 80-luvun diktatuurissa toteutunutta talousihmettä seurasi 1990-luvulla demokratisoituminen. Economist Intelligence Unitin Democracy indexissä (EIU 2010) Etelä-Korea on luokiteltu ”täydeksi demokratiaksi” sijalla 20. Täydeksi demokratiaksi EIU luokittelee vain 26 maata tilastossa olevasta 167 maasta. Suomi on samalla listalla sijalla 7.

Täysi demokratia on suorastaan ihme maassa, jolla ei ollut mitään kokemusta demokraattisista instituutioista ennen 1990-lukua. Tästä syystä korealainen demokratia on omaa luokkaansa ja Korean poliittinen kulttuuri täysin vieras suomalaiselle. Se mikä on lännessä korruptiota, on Koreassa normaalia verkostojen ylläpitämistä. Korealaisen yhteiskunnan järjestyminen perheyksikön, suvun sekä historiallisten klaanien mukaan pätee edelleen.

Ei siis ihme, että korealaista demokratiaa on syytetty nepotismista ja korruptiosta. Sukulaisuuteen pohjautuvat hyväveliverkostot tuntuvat olevan edelleen luonnollinen osa taloutta ja politiikkaa Koreassa. Yhteiskuntaharmonia syntyi perinteisesti hyvin hoidetuilla sosiaalisilla suhteilla eri perheyksiköiden välillä. Edelleen jopa demokraattisessa Koreassa erimielisyydet hallitustasolla ratkaistaan sosiaalisten suhteiden uudelleenjärjestelyllä ja vallassa olevan henkilökohtaisen mieltymyksen mukaisesti. Tämän takia Korean hallitukset eivät perinteisesti ole olleet pitkäikäisiä.

Suurin ero länsimaiseen demokratiakäsitykseen lienee korealainen käsitys lakien funktioista. Lakeja ei nähdä oikeudenmukaisuuden pohjana ja yksilön oikeuksien takaajana. Konfutselaisista virkamiehistä koostuneen hallitsevan luokan (Yangban) eettisyys ja moraalinen ylemmyys olivat hyvän hallinnon kulmakivi yli 600 vuotta. Tämä tarkoitti että konfutselainen virkamiestutkinto koostui moraalia ja etiikkaa käsittelevien kiinalaisten klassikoiden tuntemuksesta. Hallitsijalla oli oikeus hallita vasta kun hän oli moraalisesti ylempi hallitsemaan muita.

Niinpä lait Koreassa ovat ainoastaan olleet taivaan mandaatin saaman hallitsijan väline saavuttaa päämäärä, eivätkä poliittista toimintaa ohjaavia tai rajoittavia instansseja. Korealaisten mielissä tarkoitus pyhittää keinot edelleen.

Korealaisen politiikan seuraaminen on kuin katsoisi jännittävää draamasarjaa. Tavallisimpiin juonenkäänteisiin kuuluu kansanedustajien takinkääntäminen ja puolueen vaihtaminen kesken kauden. Korealaiset puolueet kun ovat vaaliliittojen tapaisia koalitioita eivätkä yhteistä ideologiaa jakavia ryhmittymiä. Korealaisessa politiikassa parlamentti on tunneilmaisun elävin näyttämö kansanedustajien ottaessa yhteen aika-ajoin.

Viime marraskuussa tunteet kuumenivat jälleen kansanedustajan räjäyttäessä kyynelkaasupommin parlamentissa ollessaan tyytymätön USA:n kanssa solmittuun vapaakauppasopimukseen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Hurjimpiin kohtauksiin viime kaudella kuului myös Etelä-Korean entisen presidentin Roh Moo-hyun itsemurha vuonna 2009. Roh taisteli virkakautenaan 2003–2008 virkamiesten korruptiota vastaan ja päätyi lopulta itse syytteisiin lahjusten vastaanottamisesta. Heittäytyminen vuorenrinteeltä säästi Roh’n tukijoiden kasvojen menetyksen.

Korean nuori demokratia on poikkeuksellinen. Se kärsii edelleen lastentaudeista sekä toiminta on edelleen muualta opitun matkimista, mutta korealaiset ovat todistaneet ilmiömäisen kykynsä oppia ja jalostaa oppimaansa. Jään seuraamaan mielenkiinnolla korealaisten puolueiden valmistautumista huhtikuun parlamenttivaaleihin ja joulukuun presidentin vaaleihin. Tämän hetken juonipaljastuksissa Kim Jong-un ja taantuva talouskasvu aiheuttavat päänvaivaa ensi kaudella.

Kommentoi Facebookissa
salla karkkainen