Kasvikato & kuumekäyrä

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 17.–23.4.

Ilmastonmuutos voi ajaa Välimeren alueen vuoristokasvit ahtaalle, varoittaa viime viikolla julkaistu tutkimus. Tutkimuksessa vertailtiin vuosien 2001 ja 2008 kasvitilannetta seitsemällätoista vuoristoalueella Britanniassa, Norjassa, Ruotsissa, Venäjällä, Georgiassa, Kreikassa, Romaniassa, Slovakiassa, Itävallassa, Italiassa, Sveitsissä, Ranskassa ja Espanjassa.

Ilmaston lämpenemisen oletetaan johtavan siihen, että kasvilajien levinneisyysalueet siirtyvät vuoristoissa korkeammalle. Tutkimuksessa havaittiin, että 2000-luvulla lajit olivat tosiaan alkaneet kasvaa keskimäärin ylempänä vuorenrinteillä koko Euroopassa.

Nousun seurauksena lajisto yleisesti ottaen rikastui boreaalisen ja temperaattisen vyöhykkeen eli Pohjois- ja Keski-Euroopan vuorten tutkimuskohteissa.

Välimeren alueella vallitseva suuntaus oli kuitenkin päinvastainen, eli tutkimuskohteiden lajimäärä pieneni. Tutkijat pitävät Etelä-Euroopan viimeaikaista kuivuutta todennäköisenä syynä Välimeren vuorten näytealoilla havaittuun lajikatoon.

Välimeren alueen vuoristoissa kasvaa suhteellisen monia kotoperäisiä kasvilajeja. Jos sikäläisen ilmaston kuivuminen jatkuu, kuten ilmastomallit ovat ennustaneet, todella valitettava köyhtyminen uhkaa tätä eurooppalaisen luonnon aarreaittaa.

Kannusruoholaji Linaria glacialis kuuluu Espanjan vuorten kotoperäiseen lajistoon. (Kuva © Harald Pauli, GLORIA)

Kasvitutkimus julkaistiin Science-lehdessä. Tutkimuksen kohteena olleet vuorialueet kuuluvat maailmanlaajuiseen GLORIA-hankkeeseen, jossa seurataan vuoristoekosysteemeissä tapahtuvia muutoksia.

Maailman valtamerten pintakerrokset ovat lämmenneet 1950-luvulta lähtien. Se ei ole uutta tietoa, mutta nyt Yhdysvaltain Noaan Sydney Levitus kollegoineen on tehnyt lämpenemisestä uuden tarkennetun arvion. Mukana on myös sellaista historiallista dataa, joka ei ollut aiemmin käytettävissä.

Merenpinnasta kahden kilometrin syvyyteen ulottuvaan vesikerrokseen varastoitui vuosina 1955–2010 lämpöenergiaa yhteensä 240 tuhannen triljoonan joulen verran. Tehona ilmaistuna se on 0,39 wattia valtamerten yhteispinta-alan neliömetriä kohti. Kyseinen vesimassa lämpeni keskimäärin 0,09 celsiusastetta.

Tutkijat laskivat muutoksen suuruuden myös hieman ohuemmasta vesikerroksesta, pinnasta seitsemänsadan metrin syvyyteen. Siihen varastoitui lämpöenergiaa 167 tuhannen triljoonan joulen verran. Keskimääräinen lämpeneminen oli 0,18 celsiusastetta.

Valtameriin on sitoutuneena noin 90 prosenttia siitä lisälämmöstä, joka maailman ilmastojärjestelmään on kertynyt vuoden 1955 jälkeen. Meriveden keskilämpötilat kertovatkin maailman ilmaston muuttumisesta syvällisemmin kuin pelkät ilmakehän lukemat.

Tutkijat kiteyttävät vielä, että valtamerten lämpenemisessä näkyy voimakas lineaarinen trendi, joka kyetään selittämään vain sillä, että kasvihuonekaasujen pitoisuus ilmakehässä on noussut.

Meritutkimus on hyväksytty julkaistavaksi Geophysical Research Letters -lehdessä. Siitä uutisoi tuoreeltaan ScienceNOW.

Edellä mainittu, 55 vuoden aikana valtamerivarastoon kertynyt joulemäärä 240 tuhatta triljoonaa, eli 24 kertaa 10 potenssiin 22, on jotakin niin suurta, että sitä on vaikea hahmottaa arkikokemuksen varassa. Tästä Wikipediaan kootusta taulukosta voi löytää mielenkiintoisia vertailukohtia, kuten vaikkapa ihmiskunnan energiankulutus tai maapallolle saapuvan auringonsäteilyn energia.

Kommentoi Facebookissa
Sideways 2019
Route Couture