Idän vikajunan arvoitus

Vellamonkatu 30

Vellamonkatu 30 on paikka, jossa Voimaa toimitetaan. Samassa toimistossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, kasvisruoan, reilun kaupan, Venäjän opposition, pienkustantamisen ja politiikan asiantuntijoita.

Teksti Teemu Muhonen

Ministeri Heidi Hautala sanoi tänään, että VR:n toiminta on kuin suoraan dekkarista. Hän on oikeassa.

Hercule Poirot sivelee geelillä kovetettuja viiksiään ja katselee ravintolavaunuun kerääntyneitä ihmisiä. “Mes amis”, hän aloittaa. “Tässä nimenomaisessa vaunussa suoritettiin eilen mitä kylmäverisin murha.” Paikallaolijat supattavat hermostuneesti. Edellisenä päivänä korkea-arvoista rouva Kalmistoa oli puukotettu selkään Helsingistä Joensuuhun matkalla olleen Pendolinon ravintolavaunussa. Teko huomattiin vasta, kun Kalmisto rojahti vegaanipiirakkansa päälle. Vaikka vaunu oli täysi, kukaan ei nähnyt tekijästä jälkeäkään.

“Tämä oli kova batongue purtavaksi”, Poirot sanoo mietteliäänä. Sitten hän nostaa sormensa pystyyn ja korottaa ääntään: “Mutta olen saanut selville, että murhaaja on tässä vaunussa!” Äänekäs kohahduskuoro kiirii vaunun läpi. Puvuntakkiin sonnustautunut mies nousee seisomaan. “Herra kuulapää taitaa vihjalla, että minä murhasin rouva Kalmiston”, mies tuhahtaa.

“Ahh, monsieur Finn”, Poirot sanoo. “On totta, että monet todistajat näkivät teidän ja rouva Kalmiston välisen suukovun tuntia ennen murhaa. Todistajien mukaan olitte vaunussa vielä murhan tapahtuessakin.” Vaunussaolijat nyökyttelevät päätään ja katselevat herra Finniä, joka tuijottaa Poirot’ta hiljaa. “Teillä oli myös motiivi”, Poirot jatkaa. “Kun madame Kalmisto näki teidät ravintolavaunussa, hän huomasi jotain tuttua. Hän oli nimittäin nähnyt pukunne Mannerheimintiellä sijaitsevan pukuvuokraamon ikkunassa. Myitte oman pukunne liikkeelle puolella miljoonalla eurolla, ja vuokrasitte sen sitten itsellenne 20 euron päivähintaan!”

Herra Finn valahtaa kalpeaksi. “Mu… mutta… Kauppa oli täysin laillinen”, hän änkyttää. Poirot nyökkää. “C’est vrai. Ette kuitenkaan voineet sietää ajatusta siitä, että ihmiset tietäisivät teidän kulkevan vuokrapuvussa.” Finn painaa katseensa lattiaan. “No, aiotteko pidättää minut?” hän kysyy vaimealla äänellä.

Mais non”, Poirot sanoo. Kohahdusaalto vyöryy jälleen vaunun läpi. Toinen pukuun sonnustautunut mies nousee ylös. “Miten niin ette? Mieshän on syyllinen kuin Auer”, hän selittää niin tuohtuneena, että vaahto valuu hänen suunpielistään. Silloin Poirot’n kasvot muuttuvat punaisiksi, ja tuohtuneena hän huutaa: “Te tiedätte varsin hyvin, miksi minä en pidätä häntä. Se johtuu siitä, ettei monsieur Finn ole murhannut madame Kalmistoa, vaan syyllinen olette te itse, monsieur Michael Von Roo!”

Tällä kertaa kohahdus on niin voimakas, että ravintolavaunun ikkunat tärisevät. “Pöyristyttävää”, Von Roo huudahtaa ja paiskaa kätensä pöytään. “Olette pieni, säälittävä belgialaisseniili, jonka väitteissä ei ole mitään perää. Jokainen täällä oleva voi todistaa, etten ollut ravintolavaunussa missään vaiheessa! Olin omalla paikallani koko matkan ajan.”

Pas exactement”, Poirot sanoo ja hymyilee. “Nousitte paikaltanne kerran poistuaksenne miestenhuoneeseen. Siellä laitoitte päähänne nämä”, Poirot sanoo ja vetäisee selkänsä takaa esiin peruukin ja tekoparran. “Naamoiduitte tavallisen keski-ikäisen juopon näköiseksi, ja nousitte vessan ikkunan kautta junan katolle. Pudottauduitte laskeutumisköyden avulla ravintolavaunun auki olevan ikkunan kohdalle ja puukotitte madame Kalmistoa tappavasti selkään. Kukaan ei huomannut mitään luultavasti siksi, että kello oli perjantai-iltana neuf heure ja kaikki matkustajat olivat umpitunnelissa.”

Von Roo hermostuu pahanpäiväisesti ja huitoo käsillään ilmaa. “Roskaa!” hän huutaa. “Minulla ei olisi ollut mitään syytä murhata rouva Kalmistoa, ja sitä paitsi jäin junasta pois jo 20.45, kun se pysähtyi Lappeenrannassa. Voit tarkistaa asian vaikka aikataulukirjasta.”

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Poirot hymyilee. “Ahh, monsieur Von Roo. Kumpikaan väitteistä ei pidä paikkaansa. Motiivisi oli mikäpä muukaan kuin d’argent. Madame Kalmisto oli saanut selville, että Bonus-arpa, jolla voititte viime kuussa 450 000 euroa, oli väärennös. Kalmisto oli matkalla ilmiantamaan teitä Joensuun poliisille, joka tunnetusti on Suomen tehokkain.”

Poirot juo kulaukset vettä ja jatkaa sitten: “Mitä tulee aikatauluihin… Se oli suunnitelmanne nerokkain osuus. Olitte varma, että syystä tai toisesta juna myöhästyisi ainakin 15 minuuttia. Oli syy sitten talvi, konduktöörien kahvitauko, raiteelle pesivä lintu tai kesä, niin juna ei olisi Lappeenrannassa ajallaan. Osuitte oikeaan. Vaihdevian takia juna pysähtyi Lappeenrannassa vasta 21.05, eli 20 minuuttia en retarde. Te murhasitte madame Kalmiston, palasitte vessaan ottamaan valeasunne pois, ja poistuitte junasta pari minuuttia myöhemmin.”

Koko vaunu on hiirenhiljaa. Michael Von Roo painaa päänsä käsiensä väliin. “Sen piti olla täydellinen murha”, hän mutisee hiljaa. “Miten… miten te saitte selville?” Poirot sivelee jälleen viiksiään ja nostaa salkkunsa lattialta. “Olen toki vieux et dément, enkä olisi ikimaailmassa osannut ratkaista murhaa itse”, hän sanoo ja ottaa sitten salkustaan läppärin. Hän nostaa koneen kannen ylös ja avaa selaimeen VRLeaksin. “Se on kaikki täällä! Salapoliisin työ näinä aikoina, c’est très facile”, Poirot sanoo ja virnistää.

Kommentoi Facebookissa
teemu muhonen