Härkäpapua, somasti

Henkilökohtaista

Henkilökohtaista-blogin kirjoittajat ovat elämän asiantuntijoita: he tutkivat muun muassa elämäntapoja, tyyliä, työtä, musiikkia ja perhettä. Henkilökohtainen on poliittista.

Teksti Laura Rantanen

Sitä luulisi, että ekoilijat haluaisivat ostaa mahdollisimman ekosti.

Rakastan kauniita asioita. Se ei ehkä tule mieleen kodissani, jossa äidinäidinäidin vanha jauhokaappi kohtaa isänäidinisän tuolin ja kaverin vanhan astianpesukoneen. Kodissani mikään ei oikein sovi yhteen ja huonekalut maatuvat niille sijoilleen, joille ne on kerran ovesta kannettu. Toivoisin silti kotini olevan paitsi käytännöllinen, myös kaunis. Sillä kauneus tekee hyvää.

Ymmärrän hyvin niitä ihmisiä, joilla kauneusarvot jyräävät ekologisen ajattelun ruokakaupassa. Enkä nyt edes puhu mistään raakaa tonnikalaa ostavista turkishenkilöistä vaan söpöistä ekohipeistä, jotka tekevät kausiruokaa perunasta, kesäkurpitsasta ja härkäpavuista. (Joo joo, puhun siis koko ajan myös itsestäni.) Olin lähiluomuruoan markkinointia käsittelevässä koulutuksessa, jossa oli puhumassa lähiluomua myyviä nettikauppiaita ja perinteisempien luomupuotien pitäjiä. Eräs heistä kertoi hämmentyneenä seuraavaa:

Sitä luulisi, että ekoilijat haluaisivat ostaa mahdollisimman ekosti. Eli esimerkiksi ne härkäpavut irtotavarana laareista. Mahdollisimman isoja eriä kerrallaan. Mutta peijakkaat ostavatkin pikkuruisia pakkauksia idealla, että mitä söpömpi pakkaus, sitä suositumpi tuote. Mutku ei se ole niin ekoa. Harmistuksen puna levisi puodinpitäjän kasvoille. – Tuolloin pakkausmateriaalille tulee per setti enemmän hintaakin kuin pakkauksen sisällölle. Sekin vielä.

Tulevana luomupuodin pitäjänä pääni alkoi surista surrrurrur.

Sitä haluaa myydä lähellä tuotettua luomua, mutta joku saattaakin ajaa puotiin kauempaa autolla ja ostaa niitä pieniä söpöjä pakkauksia. Siihenkö kaatuu sekin hyvä ajatus sitten?

Toisaalta. Joku saattaisi myös kävellä läheiseen markettiin ja ostaa eineksen, joka on vaeltanut ympäri maailmaa riistotyöläisten käsistä lentokoneella sinne sun tänne ja sisältää kärsimyksen täyteisen elämän elänyttä eläintä. Että ehkä se omalla tilalla eettisesti tuotettu härkäpapu on sittenkin pienempi paha, vaikka se myytäisiin söpöyden ystävälle. Ja vielä: Jos laittaisikin oikein söpöjä laareja, joista suloinen myyjä annostelisi kauniilla kauhalla pavut mahdollisimman ekoon nyssykkään?

Kommentoi Facebookissa
laura rantanen