Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Fanny Malinen
Cameron myy ylpeänä aseita, ja BBC kertoo Israelin puolustavan itseään, mutta sodanvastainen liike on vahva.
Lauantaina yli kymmenentuhatta ihmistä marssi Lontoossa Israelin viimeisintä Gazan pommitusta vastaan. Marssi oli yksi suurimpia tänä vuonna, vaikka kyseessä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta Israelin suurlähetystöllä viime viikkojen aikana ja vaikka koko päivän satoi.
Sodanvastainen liike on täällä vahva, mikä selittyy tietysti maan osallisuudella kansainvälisiin konflikteihin: Afganistanissa ja Irakissa on edelleen yhteensä yli yhdeksäntuhatta brittisotilasta. Hallitus kantaa huolta Iranin mahdollisesta ydinaseohjelmasta, ja retoriikan yhtäläisyyksiä on vaikea olla näkemättä, kun muistelee kymmenen vuoden takaisia väitteitä Irakin uhasta.
On kuitenkin kiinnostavaa miettiä, miksi sotaa vastustamaan lähtee kaduille enemmän ihmisiä kuin esimerkiksi viimeisimmässä opiskelijamielenosoituksessa. Leikkauslistat ovat tapetilla jatkuvasti ja niistä vastuussa olevan poliitikon voi osoittaa sormella, kun taas ajatus siitä, että Lähi-idän tilanteeseen voisi millään tapaa vaikuttaa, ei ainakaan mediassa saa paljon tilaa.
Kyse ei ole abstraktista rauhanaatteesta tai edes pelkästään solidaarisuudesta – vaikka palestiinalaiset puhujat korostavat, kuinka tärkeää on, että gazalaiset tietävät jonkun olevan heidän puolellaan – vaan Britannian osallisuudesta konfliktiin.
Tuskin on yllättävää, että konservatiivijohtoisella hallituksella on paljon yhteisiä intressejä Israelin kanssa. Brittiministerit, kuten Lähi-idän asioista vastaava ministeri Alistair Burt, ylistävät kilvan maiden yhteistyötä ”turvallisuusasioissa (…) sellaisissa kuin Iranin tavoittelema ydinase”. Taustalla on totta kai myös taloudellinen yhteistyö, joka viime vuonna kasvoi neljänneksellä CFI:n eli Konservatiivit Israelin ystävät -järjestön mukaan. Israel on Britannialle hyvä vientikohde, kun Euroopan talous supistuu.
Yksi esimerkki taloudellisesta yhteistyöstä on tietysti asekauppa. Pari viikkoa sitten pääministeri David Cameron sanoi puheessaan Lontoon finanssikeskustan päättäjille, ettei pyytele anteeksi sitä, että pyrkii edistämään Britannian asevientiä:
”Ymmärrän, että jotkut ovat hieman herkkähermoisia sen suhteen, että lennän ympäri maailmaa auttamassa puolustusteollisuuttamme tekemään sopimuksia. Mutta jokaisella maalla on oikeus puolustaa itseään. Eikä jokaisen maan voi olettaa olevan omavarainen tarvitsemiensa tankkien, laivojen ja lentokoneiden suhteen.”
Asekauppaa vastaan kampanjoivan CATT-järjestön mukaan asevienti Israeliin onkin tuottanut Britannialle 130 miljoonaa puntaa sitten vuoden 2008. Vientituotteiden joukosta löytyy osia viime viikolla Gazan pommituksessa käytettyihin F16-hävittäjiin sekä Apache-helikoptereihin. Aseiden lisäksi teknologia- ja turvallisuusfirmoilla on Israelissa hyvät markkinat, ja yhteistyö on molemminpuolista: David Cronin kirjoittaa Occupy News Network -sivustolla Tel Avivin aiemmin syksyllä isännöimistä messuista, joilla esiteltiin EU:n ja Israelin yhteistyötä turvallisuusalalla: yksi fokuksista oli valvontakoneiston käyttö suurten urheilutapahtumien kuten olympialaisten yhteydessä. Kesällä Lontoossa Heathrow’n kentällä testattiin uutta valvontajärjestelmää EU:n rahoituksella, ja yksi yhteistyökumppaneista oli yritys nimeltä Elbit – joka valmistaa Gazassa käytettyjä lennokkeja.
Cameronin mukaan konservatiiveilla ja Israelilla on yhteinen DNA, ja ministeri Alistair Burt on mainitun CFI:n jäsen. Järjestön nettisivu ylpeilee lobbaussaavutuksillaan, kuten vuonna 2011 tapahtuneella lainsäädännön muutoksella, joka ”vihdoin mahdollistaa israelilaisten korkeiden virkamiesten vierailun Britanniassa ilman uhkaa poliittisesti motivoiduista pidätyksistä tai syytöksistä oletetuista sotarikoksista.”
Media tukee hallituksen linjaa. BBC on jatkuvasti raportoinut Hamasin raketeista Israelin puolelle rakentaen kuvaa konfliktin osapuolista tasapuolisina sodan osapuolina, sekä haastatellut sellaisia puolueettomia asiantuntijoita kuin Jonathan Sacerdoti, joka nykyisin työskentelee Middle Eastern Democracy -instituutissa, mutta on entinen Britannian sionistifederaation jäsen.
Gazan pommituksen kahden ensimmäisen päivän aikana Sacerdoti, joka kutsui edellisen hyökkäyksen aikana kuolleita avustustyöntekijöitä terroristeiksi, esiintyi BBC:llä neljä kertaa. Ottaen huomioon, että BBC on kansainvälisesti arvostettu uutiskanava, sillä pitäisi olla resursseja raportoida myös Palestiinasta. Media on myös järjestelmällisesti jättänyt huomiotta Israelin sisäpoliittisen tilanteen ja sen, että vaalien lähestyessä Netanjahun hallituksella on ehkä syynsä vaikuttaa vahvalta.
Rauhanaktivistien viesti on siis selvä: Britannian tulisi lopettaa aseiden vienti maahan, joka niin räikeästi rikkoo kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia – ja ihmisoikeusrikkomuksista on puhuttava, jotta ne saadaan loppumaan. Vaikka Britannia on tietysti pienempi pelaaja kansainvälisen politiikan kentällä kuin Israelin paras ystävä Yhdysvallat, vahvistaa brittihallituksen tuki osaltaan Yhdysvaltojen linjaa, jossa kaikki Israelin toimet ovat itsepuolustusta.
