Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Veli Itäläinen
Miksi Oikea Asia -puolue syrjäytettiin vaalipelistä?
Kaksi viikkoa sitten kirjoitin Venäjän keväisten presidentinvaalien ennustettavuudesta. Myös joulukuiset duuman vaalit olevat täysin ennustettavat, duumaan pääsevät samat neljä puoluetta kuin viime vaaleissakin. Voi jännittää vain sitä, saako hallitseva Yhtenäinen Venäjä -puolue jälleen perustuslaillisen kahden kolmasosan enemmistön, nykyisillä kannatuslukemilla se ei kyllä onnistu ilman vaalivilpin lisäämistä entisestään.
Vielä viime kuun alussa arvuuttelin, pääsisikö Oikea Asia -puolue läpi Venäjän rikkaimman miehen, oligarkki Mihail Prohorovin johdolla. Seitsemän prosentin äänikynnykseen puolue tuskin olisi voinut yltää, mutta vaalilain mukaan viisi prosenttia saavuttaneet puolueet saavat yhden lohdutuspaikan, ja tähän Prohorovilla oli juuri ja juuri mahdollisuudet. Prohorov kuitenkin syrjäytettiin Oikea Asia -puolueen johdosta Kremlin masinoiman operaation avulla 14.–15. syyskuuta – nyt puolueella ei ole enää minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä duumaan, ja parin vuoden sisällä se varmasti joko uudelleenbrändätään jälleen kerran, tai kuopataan lopullisesti.
Oikea Asia on “Oikeistovoimien liiton”, Venäjän liberalismin oikeaa laitaa edustaneen puolueen perillinen. Pari vuotta sitten rahamiehet tajusivat, ettei liberaalilla oppositiolla ei ole tulevaisuutta nykyisellä Venäjällä, ja he uudelleenbrändäsivät puolueensa Kreml-myönteisemmäksi. Kaikkia tämä ei tietenkään miellyttänyt, esimerkiksi Boris Nemtsov lähti puolueesta omille teilleen. “Systeemin ulkoisella oppositiolla” onkin menneeltä vaalikaudelta tiettyjä meriittejä, 31. päivän mielenosoituksissa on ollut enemmän potkua kuin missään liberaalien väännöissä sitten perestroikan aikojen – tosin enemmän kansallisbolševikkien kuin liberaalien itsensä ansiosta.
Mutta Venäjän oma arabikevät ei vielä häämötä. Ja koska alun perin suositumpi (ja vasemmistolaisempi) liberaalipuolue Jabloko on kokonaan kadonnut valtakunnanpolitiikasta äänikynnyksen, vaalivilpin ja autoritäärisen johtamistavan takia (jostain syystä kaikki Venäjän liberaalit muuttuvat pikku-stalineiksi heti päästyään jonkin puolueen johtokapuloihin käsiksi), oli Oikealla Asialla mahdollisuudet edustaa liberalismia duumassa yksinoikeudella.
Ja Prohorovilla oli oikea taktiikka tämän saavuttamiseen. Keväällä ja kesällä hän pääsi jatkuvasti mediaan, raivostuttamalla kansan lausunnoillaan esimerkiksi työviikon pidentämisestä 60 tuntiin. Lyhyessä ajassa hänestä tuli Venäjän Nalle Wahlroos. Näin toki saa 95 prosentin vihat päälleen, mutta jokaisesta maailman maasta löytyy viisi prosenttia, jonka mielestä työläisiä pitääkin kurittaa, ja näitä löytyy yhtälailla kaikista tuloluokista. Prohorov kartutti puolueen kassaa omista taskuistaan 20 miljoonalla eurolla, ja kesän aikana kaikkiin Venäjän suurkaupunkeihin ripustettiin kerrostalon seinän kokoisia Prohorovin henkilöön keskittyviä mainoksia.
Mutta presidentin hallinto päätti, että Prohorovista oli tullut liian itsenäinen, ja päätti heivata hänet puolueen johdosta. Varsinainen junttaus annettiin tehtäväksi Andrei Bogdanoville, jolla oli alalta aiempia meriittejä – vuonna 2005 hän heivasi entisen pääministerin Mihail Kasjanovin Venäjän Demokraattisen Puolueen johdosta. Vuonna 2008 demokraattinen puolue oli yksi kolmesta puolueesta, jotka yhdistyivät Oikeaksi Asiaksi. Tähän mennessä en ole löytänyt mistään tarkkaa selostusta siitä, kuinka Bogdanovilta onnistui Oikea Asia -puolueen kaappaus, mutta kuusi vuotta sitten demokraattisen puolueen puoluekokouksen edustajille tarjottiin muun muassa kymmentätuhatta euroa suostuttelurahaa per lärvi.
Presidentin hallinnon puolella kaappauksen organisoi Vladislav Surkov, tärkeä taustavaikuttaja joka on yksi Putinin-Medvedevin hallinnon, ja esimerkiksi Naši-järjestön pääideologeista. Surkov on äärimmäisen mielenkiintoinen henkilö – hän oli 1990-luvun markkinauudistajien joukon ytimessä, teki uraa Hodorkovskin Menatep-pankissa ja hänen ensimmäinen vaimonsa oli vihatun markkinauudistajan Anatoli Tšubaisin käly. Mutta sittemmin hän on ollut keskeisenä rakentamassa Yhteinäisen Venäjän nykyistä, erityisesti Surkovin itsensä kaltaisia liberaaleja markkinauudistajia vastaan suunnattua ideologiaa. Isänsä puolelta Surkov on tšetšeeni, tosin hänen vanhempansa erosivat hänen ollessa viisivuotias.
On hyvin mahdollista, että Surkov päätti aivan itse, että Prohorovista on tullut liian itsenäinen marionettipuolueeksi tarkoitetun Oikean Asian johtajana, ilman Putinia ja Medvedeviä. Äärimmäisen kunnianhimoisen Surkovin asema tärkeänä taustavaikuttajana on ollut vakaa jo yli kymmenen vuotta, ja jos hän joku päivä seuraa Putinia Venäjän korkeimmalla pallilla, voi hyvin olla että Putin vaikuttaa häneen verrattuna keskustelevalta ja kompromissihaluiselta demokraatilta.
Keskeinen Surkovin ja Prohorovin välirikon syy oli Jevgeni Roizman, jekaterinburgilaisen “Kaupunki ilman huumeita” -järjestön johtaja. Prohorov halusi itsepäisesti saada suositun Roizmanin Oikea Asia -puolueen ehdokkaaksi, vaikka Kreml teki hänelle hyvin selväksi, ettei tämä ole suotavaa.
Miksi Surkova ja Kreml eivät voi sietää Roizmania? Roizman on yksi Venäjän lähihistorian hämmästyttävimmistä ilmiöistä, jonka avaamiseksi on palattava kolmekymmentä vuotta ajassa takaperin, 1980-luvun Jekaterinburgiin, mistä jatkan kahden viikon kuluttua.
Sitä odotellessa äänestäkää, mitkä Veli Itäläisen kirjoituksista ansaitsevat tulla julkaistuksi Into Kustannuksen keväällä ulos tulevassa kokoelmassa täällä.
