Vankeja valuuttaa vastaan

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Veli Itäläinen

Euroopan keskipisteessä on maa, joka ei kiinnosta ketään.

Okei, kirjoitan Valko-Venäjästä lähinnä siksi, että ehkä kirjoitetulla sanalla on jotain taikavoimia, jotka vääntävät jostain vivusta, joka saa kaverini ulos vankilasta.

Mutta kyllä Valko-Venäjä kiinnostaa muutenkin. Esimerkiksi tällä hetkellä on julkinen salaisuus, että Lukašenko on päättänyt, että jostain on nyt pakko lypsää rahaa valtiontalouden täydellisen romahtamisen estämiseksi. Hän ymmärtää myös, että ilman poliittisia myönnytyksiä IMF:n valuuttahanat eivät aukene, joten kulissien takana käydään parhaillaan tiukkaa kädenvääntöä siitä, kenet joulukuun 19. päivän vangeista päästetään ulos ja millä ehdoilla.

Luulisi aiheen kiinnostavan lännessä, onhan se aika noloa, että siinä keskellä Eurooppaa möllöttää harvahiuksinen viiksiveikko, joka ruokkii lehmän kolhoosissa kuin kolhoosissa, voittaa jääkiekossa joukkueen kuin joukkueen, ja antaa piutpaut Strasbourgeille, Brysseleille ja ETYK-kokousten lisäpöytäkirjoille.

Siis varmasti valistuneiden porvareiden lehdet, The Guardian ja The Economist kirjoittavat tästä jotain, fiksusti ja viileän sileän objektiivisesti, eikä punaviherlasien läpi katsoen.

Mutta ei mitään! Porvaritoimittajat ovat pihalla. Guardianin sivuilta löytyy vain tämä myötähäpeää aiheuttava arvostelu eräiden tuttujeni uudesta teatteriesityksestä. The Economistin sivuilta löytyy sinänsä mielenkiintoinen ja tärkeä artikkeli Liettuan kaksinaamaisesta politiikasta Valko-Venäjän suhteen, mutta ei mitään suurista linjoista. Miksi vielä hiljattain kiivaasti kasvanut Valko-Venäjän talous on niin kuralla, että maa joutui devalvoimaan valuuttansa viime toukokuussa rajummin kuin mikään muu maailman maa viimeiseen neljäänkymmeneen vuoteen? Ja mitä länsimaat ovat vaatimassa uusia lainoja vastaan, ja missä Lukašenko on valmis antamaan periksi? Ei vastauksia. Joulukuun 19. päivän jälkeen Valko-Venäjä on taas kerran kadonnut valveutuneen porvariston maailmankartalta.

Epätoivoisena menen Wikipediaan lukemaan Valko-Venäjän taloudesta, näemmä joku pinkeä valtion taloussuunnitteluviraston virkamies on laitettu sinne kirjoittamaan työajallaan talousihmeestä ja kaksinumeroisista kasvulukemista. Näemmä virastossa on kuviteltu, että joku eksyisi sivuille ja investoisi valtionyrityksiin, joiden kontrollipaketit pysyvät visusti viiksiveikon käsissä.

Maailman parhaimman lehden (juttujen keskimääräisellä tasolla mitattuna) Kommersantin sivuilta varmaan löytyisi vastaus, mutta sivujensa haku on kämänen ja kirjoitan tätä viisitoista yli yksi tänä aamuna. Joten tällä erää Valko-Venäjän talouskuviot jäävät minulta hämärän peittoon.

Enkä ole ainoa. Voisiko olla mitään vähemmän muodikasta ja vähemmän kiinnostavaa kuin Valko-Venäjä? Jo Venäjä on jotain vähän junttia, jotenkin suuri, kömpelö ja alkukantainen. Valko-Venäjä edustaa kaikkea Venäjän juntteutta potenssiin kaksi. Ei siellä ole mitään paitsi perunaa, traktoritehdas ja elementtitaloja. Pietarissa voi käydä kuosaamassa viikonloppuna, koska siellä on 1800-luvulla asunut pari suurta kirjailijaa ja säveltäjää, ja koska siellä on empire-taloja, mutta kuka kävisi koskaan Valko-Venäjällä ja miksi ihmeessä? Minä olen käynyt, mutta en edes yritä selittää, ette te kuitenkaan tajua.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Eikä keskittymiskykyni riitä potkupallon seuraamiseen, mutta toivon että Borisovin BATE pieksee keskiviikkona Barcelonan ja AC:n lokakuussa, vaikka muuten kannatankin Minskin Partizania, entistä traktoritehtaan joukkuetta.

Mutta käykää allekirjoittamassa tämä vetoomus sen puolesta, että anarkistivangit lisättäisiin vapautettavien oppositioaktivistien listalle. Huolimatta kaikista antipatioistani Valko-Venäjän länsimielistä oppositiota kohtaan, ihan sydäntä lämmittää, miten he ovat lähteneet mukaan tähän juttuun. Vetoomuksen ovat allekirjoittaneet muun muassa Yhdistyneen Kansanpuolueen puheenjohtaja Anatoli Lebedko, Nikolain Statkievitšin presidentinvaalikampanjan entinen kampanjapäällikkö Sergei Martselev, Kansallisrintama-puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja Igor Ljalkov, entinen presidenttiehdokas Ales Mihalevitš ja Valko-Venäjän Vihreän puolueen johto. Saa nähdä, tuleeko anarkistivankien vapauttamista tukemaan mikään “iso” kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö, onhan tässä heitelty polttopulloja, kuinka kauheaa – mutta ainakin paikalliset järjestöt, Vesna (joka on erityisesti kärsinyt Liettuan Valko-Venäjän turvallisuuspalvelulle vuotamista tiedoista), ja Valko-Venäjän Helsinki-ryhmä ovat olleet myönteisiä anarkistien tukemista kohtaan.

Ja ennen kaikkea vetoomuksen on allekirjoittanut tämän vuoden ehkä kovin jätkä Nikita Lihovid, yksi joulukuun 19. päivän vangeista joka vapautettiin hiljattain Novopolotskin vankilasta, jossa hän oli istunut 81 päivää putkeen rundissa eri erityissellissä. Venäjänkielen taitoisten kannattaa katsoa tämä heti vapautuksen jälkeen tehty video – kaveri näyttää muumiolta, mutta laittaa niin tiukkaa uhoa, etten edes yritä kääntää sitä.

Luonnollisesti Lihovid kieltäytyi allekirjoittamasta armahdusanomusta, kuten myös kaikki anarkistivangit ja lähes kaikki joulukuun 19. päivän poliittiset vangit, vaikka jo tämä voi olla riittävä syy tulla hakatuksi Valko-Venäjän vankiloissa. Lihovid vapautettiin vain peräänantamattoman vastarinnan vuoksi, vankilan johto ymmärsi että hän tulee ennemminkin, kuolemaan kuin alistumaan vankilan mielivaltaisiin sääntöihin.

Uskonpa jo, että kaikesta huolimatta nämä tyypit tulevat voittamaan.

Kommentoi Facebookissa
Veli Itäläinen