Irakilainen liikenneruletti

Teksti Kristiina Koivunen

Rengas puhkeaa täydessä vauhdissa.

Nuori taksikuski hieroo unisen tuntuisesti silmiään, kun lähdemme aamuseitsemältä Sulaymaniasta Erbiliin. Puolen tunnin ajon jälkeen hän koukkaa Bazianissa penkereen kautta, vaikka tilaa olisi päällystetylläkin tiellä. Auton vanne kolhiintuu, rengas tyhjenee.

Auto heittelehtii rajusti, mutta pysyy omalla kaistalla. Emme törmää vastaan tulevaan kuorma-autoon, vaan kuski saa pysäytettyä auton tien laitaan.

Kuski alkaa heti vaihtaa rengasta.

Matka jatkuu heti kun homma on valmis. Kukaan matkustajista ei pidä pysähdystä perheelle tai tutuille soittamisen arvoisena asiana. Edes kuski ei soita työnantajalle, että vanne on korjauksen tarpeessa.

Kolme kanssamatkustajaani alkavat heti nukkua, kun lähdemme liikkeelle. Kuski ajaa ilman pysähdyksiä reilun parin tunnin matkan Erbiliin. Nyt hän käyttää turvavyötä. Kukaan ei puhu matkan aikana mitään. Tunnin kuluttua renkaan vaihdosta lähetän ystävälleni tekstiviestin, että palaan Sulaymaniaan sovittua myöhemmin, koska tulen bussilla enkä taksilla.

Erbilissä jokainen lähtee hyvästelemättä omalle tielleen. Tämä on vaarallisin tilanne, johon olen joutunut Irakissa. En tiedä kohtalotoverieni nimiä, vaikka meitä yhdistää kuolemaa lähellä oleva silmänräpäys, jolloin auto näytti törmäävän vastaan tulevaan kuorma-autoon.

Kun hämmästelen myöhemmin tuttavilleni kurdien viileää suhtautumista vaaralliseen tilanteeseen, he vastaavat, että kaikki ovat kokeneet monta kertaa vastaavia tilanteita. On Jumalan tahto, tapahtuuko onnettomuus vai pääsevätkö matkustajat turvallisesti perille.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu