Lukuaika: 3 minuuttia

Innovaatioajattelun ydin

Vellamonkatu 30

Vellamonkatu 30 on paikka, jossa Voimaa toimitetaan. Samassa toimistossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, luonnonsuojelun ja politiikan asiantuntijoita.

Teksti Kimmo Jylhämö

Steve Jobs on kuollut, mutta en aio kirjoittaa hänestä.

Yliopisto-opiskelut aloitettuani vuonna 1991 suurimman vaikutuksen minuun teki filosofian laitoksen mäkit, Applen Macintosh-tietokoneet. Vaikutuin siitä, ettei enää tarvinnut hiplata peeseitä vaan wysiwyggiä: näyttöpäätteeltä näkyi se, mitä printteristä oli tulossa ulos. Entiselle koodarille se oli suuri muutos. En silti aio kirjoittaa nyt eilen kuolleesta Steve Jobsista vaan suomalaisesta innovaatiokulttuurista.

Muutaman vuoden opiskeltuani perustimme opiskelijakavereiden kanssa filosofisen niin & näin -lehden, jota myöhemmin aloin kuvittamaan & jopa taittamaan, vaikka ei minulla siihen mitään taitoja ollut. Homma vaan oli niin helppo hoitaa omppukoneilla. En silti tärvellyt lehteä, vaan niin & näin jatkoi toimintaansa ja on vielä nykyäänkin olemassa.

Mutta kuten sanottu, ei nyt puhuta Steve Jobista, Applen käyttöjärjestelmästä tai käyttöliittymästä vaan innovaatiokulttuurista.

Innovaatiokulttuuria on Suomessa pyörittänyt nokialaisuus ja microsoftilaisuus. Nyt vielä enemmän kuin koskaan. Paras, mitä innovaatio-ohjelmien myötä on syntynyt, on Rovion Angry birds -pelit. Ne tuottavat nykylaitteille 1980-luvun henkisiä pelejä, jotka kyllä myyvät mainiosti. Niistä saa muut toki iloita minunkin puolestani, mutta ei puhuta niiden kohdalla innovaatiosta – pliis – vaikka Rovio nousisi kehäraakki-Nokiankin ohi.

Suomessa innovaatiokulttuuria hallitsee edelleen tekijänoikeuksiin tarrautuminen, yliopistojen ohjaaminen, nurkkakuntaisuus ja nokialais-microsoftilaisuus. Näin on huolimatta siitä, että nyt kaikki tiedotusvälineetkin ovat kääntäneet selkänsä kotimaiselle luuserille, Nokialle, jonka markkina-arvo on romahtanut. Nokia-luuserin menestys on kiinni siitä, mitä Microsoft kenties tekee tai ei tee. Silti toivon patrioottisesti, että nokialaiset menestyisivät, vaikka samalla tahtoisin, että nokialais-microsoftilaisten sanelu innovaatiokulttuurissa häviäisi.

Nokia-Microsoft-kulttuuria ovat Suomessa levittäneet muun muassa niin entinen pääministeri Matti Vanhanen kuin entinen Ylen pomo Mikael Jungner. Vanhanen halusi tyrkyttää kouluille Microsoftin tuotteita, Jungner taas tunki Ylelle Microsoftin softaa minkä kerkesi entisenä Microsoftin yhteiskuntavastaavana.

Jostain syystä vaihtoehtoja ei ole ollut, henki on vähän kuin paljon puhutussa kekkos-slovakiassa – Suomessa ei ole propagoitu applemaista innovaatiokulttuuria puhumattakaan siitä, että linux-ajattelu olisi nostettu korkeimmaksi innovaatiopuuhailun airueksi. Ei ole vaikka Suomesta olisi voinut tehdä linuxlandian.

Mitä suomalainen innovaatiokulttuuri on sitten ollut? Matkustelua piilaaksoihin ja muualle rapakon taakse. Sitten tullaan takaisin kotiin kainalossa ideapaketti, jonka taustaoletuksena on 250-miljoonaisen USA:n ekosysteemi tarjottuna viisimiljoonaiselle kansalle. Huippuyliopisto my ass.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Yleisin innovaatiokulttuurin tuottama johtopäätös on se, että Suomeen – maailman parhaan koulutussysteemin maahan – pitäisi saada maksullinen koulutus, kun se on USA:ssakin, jonka koulutustaso (huippuyliopistot unohtaen) on vaatimaton. Sitten pidetään innovatiivinen tauko, ja sanotaan, että yliopistotkin pitäisi saada maksullisiksi. Sitten lisätään, että niitä pitäisi ohjata tiukemmin talouselämän vaatimusten mukaan. Ja juuri tätä ei tapahdu USA:n huippuyliopistoissa.

Kaikki tietävät mitä maksullisuus & ohjailu pienen maan yliopistoissa tuottaa. Ei mitään hyvää. Esko Aho on nokialaisen innovaatiokulttuurin surullinen hahmo, ja ilmankos hänet on valittu Nokian hallitukseen. Nokian tulokset eivät ole mairittelevia. Parhaina päivinä noksulaiset olivat ylpeitä omasta firmastaan, nyt siellä vallitsee kuulemma lähinnä paniikki.

Ei Steve Jobs koskaan valmistunut yliopistolta, hän opiskeli muutamia kuukausia kunnes lopetti kalliit opiskelunsa. Hän seurasi ilmaisia luentoja ja teki mikä sattui kiinnostamaan, kuten tutustui kirjasinten valmistamiseen. Hän elätti vapaata opiskeluaan nukkumalla kaverien sohvilla, keräämällä tyhjiä kokistölkkejä ja syömällä ilmaiseksi Hare Krishna -temppelillä. Hän säästi Intian-matkaansa varten, toteutti sitten matkansa ja ryhtyi joksikin aikaa buddhalaiseksi munkiksi. Sitten alkoi perustella firmoja.

Mutta edelleenkään ei pitänyt puhua Steve Jobista vaan suomalaisesta innovaatiokulttuurista.

Hyväksykäämme se tosiasia, että appleja ei tehdä Suomessa eikä linuxiin tartuttu silloin, kun olisi pitänyt, vaikka kumpikin näistä strategioista olisi ollut hyvä lisävaihtoehto moninaisuuteen perustuvalle innovaatiokulttuurille.

Katsokaamme siihen, mitä suomalainen ajattelukulttuuri pitää innovatiivisena juuri nyt, katsokaamme sitä, mihin Suomessa pistetään rahat.

Suurin satsaus, mikä Suomessa tehdään, ei ole käyttöliittymissä eikä vapaassa koodissa vaan energiapolitiikassa ja ydinvoimassa. Myös Etelä-Korea on ydinvoimamaa, mutta ei ydinvoima ole Etelä-Korean pelastus, jos on uskominen Economistia.

Suurin eteläkorealainen yritys, Samsung on pian menemässä Nokian ohi maailman suurimpana kännykän valmistajana. Se ei ole millään kriteereillä länsimainen selkeälinjainen yritys, joka on keskittynyt tiettyyn tuoteperheeseen kuten vaikkapa Apple tai Nokia, jotka ovat kitkeneet turhat rönsyt pois. Sen sijaan Samsung yrittää hakea innovaatioita tulevaisuudesta.

Se aikoo seuraavan kymmenen vuoden aikana satsata 20 miljardia dollaria aurinkopaneeleihin, energiaa säästäviin LED-valoihin, sairaalateknologiaan, bioteknisiin lääkkeisiin ja sähköautojen akkuihin.

Samsung ja Etelä-Korea satsaavat tulevaisuuden aloihin.

Mitä tehdään Nokialla ja Suomessa? Ulkoistetaan innovaatio mikkihiirelle ja satsataan kaikki kortit ydinvoimaan, jota laitetaan rakentamaan yhtiö, jonka kotimaassa Saksassa on juuri päätetty luopua kokonaan ydinvoimasta.

Onnea valitulle tielle niin Nokialla kuin Pyhäjoella! Sitä tarvitaan.

Kommentoi Facebookissa
Kimmo Jylhämö