Birdlandin hautajaiset

Teksti Pertti Laesmaa

Vainajista puhutaan aina kauniisti. Nyt on syytäkin.

Kun tieto Birdlandin lopettamisesta tuli, alkoi yllättävän vilkas keskustelu. Niin vilkasta keskustelua ei käyty koskaan Birdlandista sen vielä eläessä.

Lähes kaikki olivat arvelleet näin käyvän. Ohjeita ja neuvoja jaettiin jälkikäteen. Monet eivät olleet paikassa edes käyneetkään, mutta tarjosivat nyt oikeaa ja luotettavaa merikarttaa käyttöön. Rannalla viittilöitiin rajusti ja annettiin ohjeita merelle käsin.

Haistatan pitkät maakravuille.

Myös sureminen on saanut Diana-ilmiön piirteitä. Sillekin haistatan pitkät.

Minua on taputeltu olalle ja ”otettu osaa”, ikäänkuin olisin menettänyt lähiomaiseni. En menettänyt, toisen kotini kyllä menetin.

Kyllähän minä Birdland-mieheksi leimauduin, mistä seikasta olen vain ylpeä. Kirjoitin viisi ”plokia” sieltä. Kukas toinen kirjoitti sitä ensimmäistäkään?!

Viimeisimmässä esitin jo nöyriä toiveitani ja ajatuksiani paikan edelleen jatkumiselle. Myös jamit ahtauduttiin käymään silloin siellä rakkaassa röökihuoneessa. Kovin pieneen oltiin valmiita tyytymään.

Paikan tulevaisuudesta oltiin alusta alkaen epäileväisiä, koska omistajaa ei ole koskaan pidetty minään erityisempänä mesenaattina.

Parhaat hetkeni koin siellä kesällä. Me vähäiset kuulijat saimme hyviltä ja tunnetuilta esiintyjiltä lähes yksityiskonsertteja.

Missäpä muualla olisin edes kohdannut Roberta Gambarinin, Freddy Colen, All Fosterin, Cedar Waltonin, Joey Morantin, Esperanza Spaldingin, Benny Golsonin ja niin edelleen. En missään.

Parasta olivat myös keskiyön jamit. Niin ja se röökihuone.

Kävin paikassa yli kaksikymmentä kertaa. Ensimmäinen kerta oli avajaisissa ja viimeinen uuden vuoden yönä.

Viimeisellä kerralla pääsin vasta ensimmäistä kertaa käyttämään jo kauan minulla ollutta mustaa, muovista VIP-korttiani. Aikaisemmin tilaisuudet olivat olleet ilmaisia tai niin kalliita, etteivät mitkään vaparit kelvanneet.

Tuo viimeinenkin kerta oli hyvä. Taisin olla silloin vähän kännissä. Oikeaan aikaan osui kännäilykin.

Viekää nyt minkä viette, mutta muistojani Birdlandista ette kyllä vie minulta milloinkaan! Se on vissi se.

Kuvitus: Maria Kozulya.

Kommentoi Facebookissa
Olutposti 2019
Etnosoi 2019