Aparenttaaminen ja kolmen litran tissit

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Elina Aintila

Kuinka turhamaisuus palvelee Kolumbian kaupungeissa kasvavaa rikollisuutta.

Kyllä, popularisoin häikäilemättömästi blogini otsikoita. Tissit huutavat huomiota iltalehdistönkin otsikoissa, ja oi kyllä ne vasta huutavatkin huomiota keskimääräisen kolumbialaiskaupungin kaduilla. Itse asiassa saman säännön voimme laajentaa koskemaan oikeastaan mitä tahansa naisellisen ruumiin osaa sääristä rumppaan ja pitkinä liehuvista kutreista täydellisen nukkemaisiksi meikattuihin kasvoihin. Yleisestä pituudestakin saa täällä näemmä paljon plussaa…

Kolumbialaiset ovat ulkoisen kauneuden ystäviä ja ne, joilla on rahaa, eivät epäröi satsata sitä ulkonäköönsä. Näyttävällä naisella on täällä tietenkin kaikki laitettu, kynsistä aina ydinohjuspeppuun saakka. Vaatteet kimaltelevat bling-bling, eikä sillä oikeastaan ole väliä, onko paidassa lukevan merkin alkuperä aito vai feikki.

Nuorilla miehillä täällä on muuten sama homma, miinus värilakatut kynnet ja laitetut rinnat. (Ellei täälläkin sitten ole jo alettu laittamaan feikkirintalihaksia, mitä en sinällään kyllä yhtään ihmettelisi.) Kaupoista on vaikea löytää pelkistettyä perusteepaitaa ilman naurettavia englanninkielisiä tekstejä ja muita graafisia hienouksia. Yritimme kerran etsiä sellaista täällä pikkukylässä miespuoliselle ystävälleni ja jouduimme kiertämään puoli kaupunkia ennen kuin löysimme kelvollisen erään miestenvaateliikkeen perimmäisestä nurkasta. On tyyliä ja ”tyyliä”, ja on rahakkaalta näyttävän hepun tyyliä. Voidaan itse asiassa sanoa, että Kolumbian kaduilla menestyvältä näyttäminen on oikeastaan tärkeämpää kuin ns. aito taloudellinen menestys. Tätä ilmiötä kutsutaan täällä myös aparenttaamiseksi*, eli olevinaan olemiseksi.

Ja se on myös tämänkertainen ongelmamme. Olen saanut kuulla Bogotásta surullisia tarinoita kaupunkilaisnuorista, jotka kärsivät kaikki kuukaudet tyhjästä jääkaapista voidakseen luoda ympärilleen illuusion menestyvästä elämästä: merkkivaatteita, hieno asunto ja kaunis tyttö-/poikaystävä. Nälkäkuoleman partaalla olevat wannabe-hienostopiirit ovat kuitenkin pieni ongelma Kolumbian miljoonakaupungeissa.

Suurempi ongelma ovat ne, joilla ei rehellisin keinoin ole varaa jokametropolilaisen unelmaelämään. Sivusinkin aihetta jo muutaman kuukauden takaisessa kirjoituksessani Erään väkivallan luonne, jossa nostin esiin Kolumbian suuren kaupungistumisasteen, sillä välin kun maaseutu tyhjenee. Suuri osa kaupunkiin hakeutuvista kun on köyhiä perheitä, joissa kasvaa köyhiä nuoria, joilla ei ole varaa eivätkä välttämättä edes näe mieltä kouluttautua. Kaupunkielämä luo omat houkutuksensa ”elää villisti ja kuolla nuorena”, enkä laske tässä leikkiä. Hienot autot ja megabeibet maksavat Kolumbiassakin rahaa tai suuria – nyt kiertelemättä – usein rikollisia palveluita. Huumejengit ja muut rikolliskoplat elättävät jäsenensä kyllä oman aikansa, ja tuo elämä houkuttelee monia, joille ainoa toinen vaihtoehto näyttää suuntaa katuojaan kerjääjäksi. Puuttumatta moraalisiin arvoihin, voiko harhaanjohdettuja ja toivottomia lopulta valinnasta syyttääkään?

Maassa, jossa aparenttaaminen, eli olevinaan oleminen, jos ei muuten pysty olemaan, nousee omaksi ihmisarvoksi, ollaan heikoilla. Enkä muuten ole keksinyt tätä ilmiötä omasta ulkomaisentarkkailijanpäästäni, sillä ongelma on noussut esiin monessa paikallisten kanssa käydyssä keskustelussakin: kokonaisen kansakunnan moraali kärsii, kun tavaran alkuperällä ”ei ole niinkään väliä” – huumerahaa, kumitissit, ostettu ääni, kuka sellaisia yksityiskohtia katsoo, kun on jo päästy korkeimmalle pallille?

Älkää ymmärtäkö minua väärin: Minusta kolumbialaiset naiset ovat ihania, ja olen tavannut uskomattoman määrätietoisia ja kunniallisia ihmisiä niin kolumbialaisissa naisissa kuin miehissäkin, eivätkä edes silikonirinnat, rasvaimu, tatuoitu silmämeikki tai teetetty peppu (joihin kaikkiin olen muuten törmännyt täällä hämmästyttävän paljon) tee ihmisestä millään tavalla huonompaa tai sisimmältään epäaidompaa. Tiettyjen kulttuuristen piirteiden ymmärtämisen jälkeen on tosin kyllä helpompi ymmärtää myös, kuinka pallot maassa noin yleisesti pyörivät.

* aparentarse (esp.) – kirjaimellisesti ’olla olevinaan’; aparentar ’olla tekevinään’

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Kommentoi Facebookissa
elina aintila