Teksti Hanna Kuusela

Mitä luin tänään: Obelix ja kumppanit.

Luulen, että on olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka jaksavat oikeasti lukea taloustieteellistä kirjallisuutta ja niitä, jotka eivät jaksa. Itse kuulun jälkimmäisiin. Meitä varten on olemassa Asterixit. (Oikeastaan Asterixit ovat olemassa myös meille, jotka emme jaksa lukea sotakuvauksia, mutta siitä joskus toiste.) Puhun Asterix-albumista nimeltä Obelix ja Kumppanit.

Luettuasi albumin tiedät, mitä markkinat ovat.

Tarinassa roomalaiset yrittävät tuottaa tuttuun gallialaiskylään kapitalistiset markkinat, jotta aikaa ja energiaa ei jäisi roomalaisten nujertamiseen. Se tapahtuu näin: roomalaiset alkavat ostaa Obelixilta hiidenkiviä, jolloin Obelixin on käytettävä kaikki aikansa niiden tekemiseen ja bisneslounaisiin, siksi taas muiden on metsästettävä villisikoja. Pitääkseen Obelixin kiireisenä roomalainen ostaja nostaa keinotekoisesti hintoja. Hänen ilmoittaessaan, että ”Hinnat ovat nousseet”, Obelix katsoo taivaalle ja kysyy: ”Minne?” Tajuamatta itsekään, mitä on tekemässä, Obelix on markkinatalouden palveluksessa. Lopulta kaikki kyläläiset alkavat siirtyä vaihtotaloudesta rahatalouteen, kuluttaa, kadehtia toisiaan ja kilpailla hiidenkivibisneksessä.

Tämä on meille tuttua. Sekin on tuttua, ettei ilo kestä loputtomiin – ainakaan roomalaisilla: pian on luotava jatkomarkkinat ostetuille hiidenkiville. Myös Caesarin lakeijan, Geniuksen, ratkaisu on yllättäen tuttu: ”Hiidenkivien kysyntä on tällä hetkellä käytännöllisesti katsoen nollassa. Meidän on siis käytettävä luovuutta saadaksemme aikaan dynaamisen tarpeen potentiaalisissa kuluttajissa…”, sanoo Genius. Luovuuden dynaaminen hyödyntäminen. Ja minä kun luulin luovan talouden olleen Richard Floridan keksintöjä! Ainakaan suomalaiset poliitikot eivät usein muista mainita Geniusta Floridan, Pekka Himasen ja Opetus- ja kulttuuriministeriön esikuvana, ei vaikka Obelix ja kumppanit suomennettiin jo vuonna 1977. Ehkä pitäisi, sillä loppu on luonnollisesti opettavainen, kun ilosanoma saavuttaa gallialaiskylän: ”Roomassa on ollut jokin paha kriisi” ja valuutta ”sestertius on devalvoitu”, Akvavitix kertoo.

Harmillisinta nykynäkökulmasta on, että roomalaiset eivät ehdi esitellä laina-, eivätkä johdannaismarkkinoita ennen kuin Obelix saa tarpeeksensa ja vetää roomalaisten turvat taas rullalle. Siksi meidän aikamme tarinasta poiketen lopussa tuossa Rooman imperiumin periferiassa ”nämä monimutkaiset vaikeudet sulavat tähtien tuikkeessa kuin lumi auringossa ja rauhallisin mielin gallialaiset juhlivat ystävyyden paluuta”. Meillä on lumi vihdoin sulanut, mutta ystävyydestä… hmmmm, siitä en ole varma.