Teksti Kristiina Koivunen

Dilpakilla ei ole viiksiä eikä henkivartijoita.

Kirjoitan Dilpak Tahirin määritelmän itsestään englanniksi, koska suomeksi se kuulostaa lattealta: ”I am politician of the new generation. Usually Kurdish politicians have big mustache and bodyguards.”

Kun väsyn asuntoni meluun, Dilpak käyttää kaksi päivää ihmisten tapaamiseen ja asunnon metsästämiseen minulle. Tuloksena saan kalustetun omakotitalon käyttööni neljäksi kuukaudeksi ilmaiseksi.

Kun vaikutan uupuneelta, hän vie minut lounaalle hienoon ravintolaan, ja tilaa kaksinkertaisen annoksen minua piristääkseni. Täällä tavallisetkin annokset ovat paljon isompia kuin Suomessa.

Suunnittelemme lähtöä Kirkukiin. Kysyn onko hänellä turvamiehiä, koska olen tottunut siihen, että minulla on Kirkukissa henkivartija.

”Totta kai, älä ole huolissasi turvallisuudestasi”, Dilpak vastaa.

Kun sitten ajamme eräänä iltana pimeän Kirkukin halki, autonkuljettajalla on vieressään Kalashnikov. Dilpak istuu takapenkillä vieressäni pistooli kädessään. Koska hän on entinen sissi, hän osaa käyttää sitä tarvittaessa.

Olemme yötä eräässä perheessä, koska se on turvallisempaa kuin hotellissa yöpyminen. Ei tarvitse näyttää passia ventovieraille ihmisille. Dilpak nukkuu samassa huoneessa kuin minä, pistooli tyynyn vieressä.

Illalla hän kysyi minulta, koska olen käynyt viimeksi kampaajalla. Hiukseni vaikuttivat hoitamattomilta.

”Onko täällä saksia?” hän kysyi talon emännältä ja parin minuutin kuluttua hän oli jo hiusteni kimpussa. Lopputulos oli upea.

Dilpak on tehnyt monta asiaa elämässään: vetänyt suosittua tv-showta Kirkukissa, pitänyt kampaamoa, taistellut sissinä Kurdistanin vuorilla, ollut pakolaisena Australiassa. Toinen hänen tyttäristään asuu siellä. Kahdeksan tunnin aikaero vaikeuttaa yhteydenpitoa häneen ja puolitoista vuotiaaseen lapsenlapseen. Nyt Dilpak työskentelee puolueensa PUK:n (Patriotic Union of Kurdistan) kansainvälisellä osastolla ja opiskelee juristiksi Sulaymanian yliopistossa.