Tappamisen ulkoisvaikutukset

Teksti Eva Nilsson

Nykysotilas sammuttaa valot poistuessaan huoneesta.

Kongossa matkustavaa Eva Nilssonia tuuraa tällä viikolla Malte Arhelger, joka työskentelee Euroopan parlamentissa poliittisena neuvonantajana.

Tappamisella on paljon positiivisia ulkoisvaikutuksia, ainakin selviytyjille. Emmehän me söisi Del Monten säilykepersikoita, ellei Napoleon olisi painostanut insinöörejään keksimään säilykepurkkia. Eikä meillä olisi tietokoneita, elleivät saksalaiset olisi halunneet vallata maailmaa. Ja niin, keksittiinhän internetkin Pentagonissa.

Toissa viikolla kävellessäni päivittäisen tapani mukaan Euroopan Parlamentin kanttiiniin lounaalle, optimismini uusista sivistävistä keksinnöistä heräsi. Silmääni osui juliste (pdf), joka mainosti parlamentissa järjestettävää tapahtumaa.

Tapahtumat eivät sinänsä ole mikään harvinaisuus parlamentissa. Mepit ja lobbarit rakastavat tapahtumia. Mutta tämä juliste herätti erityisesti huomioni. Tutkiessani julistetta näin hävittäjän kiitävän mahtavan Euroopan yllä. Julisteen otsikkona komeili ”Ecodesigning European Defence” – eurooppalaisen puolustusteollisuuden ekodesignaaminen. Aloite paikallaan – onhan 2010 biodiversiteetin teemavuosi ja monet teistä lukijoistakin ovat varmasti huolissaan ilmastonmuutoksesta.

Juliste toi myös mieleeni pari kuukautta sitten lukemani Selçuk Balamirin haastattelun saksalaisessa Taz-sanomalehdessä. Haastattelu koski Balamirin ekologiseen sodankäyntiin liittyvää satiirista tuotesuunnitteluprojektia. Eikö olisikin käytännöllistä, jos maamiinat olisivat luonnossa hajoavia, ideaalisti vielä juuri sodan keston mukaisesti? Eikö sotilaita motivoisi enemmän tappaa, jos ammuksissa olisi harvinaisia kasvisiemeniä? Niin ne kontribuoisivat samalla aktiivisesti elämän kiertokulkuun. Vihollisista tulisi lopulta puita, ja yhteiskunta hyötyisi.

Päätinkin kutsua Balamirin paikalle parlamentin tapahtumaan. Olimme kuitenkin hyvin pettyneitä, kun Lazslo Czovek Euroopan puolustusvirastosta ilmoitti jo heti alkuunsa yleisölle, että on turhaa odottaa uusia mullistavia asekeksintöja. Mikä pettymys sivilisaatiolle!

Balamir matkasi tapahtumaan Amsterdamista saakka, ja panelistit puhuivat vain sotilaille suunnatuista tiedotuskampanjoista, joissa muistutetaan sammuttamaan valot huoneesta poistuttaessa. Kuka ikinä, muu kuin ranskalainen konservatiivi Catherine Soullie, päättäisi järjestää tällaisen tapahtuman vain kertoakseen tiedotuskampanjasta lounaspatonkeja mussuttaville Euroopan parlamenttilaisille? Nykypäivänähän varmasti Terminaattorikin laittaa vesihanan kiinni hampaiden harjaamisen ajaksi. Olimme Balamirin kanssa tylsistyineitä.

Onneksi emme kuitenkaan tulleet ihan turhaan. Opimme esimerkiksi sotateollisuuden tuotteiden elinkaaresta kehdosta hautaan. Myös ”kestävyydellä” näyttää olevan tässä yhteydessä ihan eri tarkoitus: tyydytä nykyisen sukupolven tarve tappaa toisiaan ilman että vähennät tulevien sukupolvien kyseistä tarvetta.

Mutta meidän ei pitäisi luopua toivosta. Ekologisesta näkökulmasta emme voi valittaa eurooppalaisten sotilaiden hääräilystä Hindu Kushin vuoristossa. Epäekologista dieseliä kuljettaviin autosaattueisiin nimittäin hyökätään usein. Dieseliä käytetään generaattoreihin, joita puolestaan käytetään muun muassa tuottamaan sähköä, jota kuluu silloin kun sotilaat unohtavat sammuttaa valot perässään. Hyökkäysten välttämiseksi panelistit totesivat, että uusiutuviin energialähteisiin on tarvetta investoida.

Kuulostaa lupaavalta, ainakin selviytyjien korvissa.

Kommentoi Facebookissa
Route Couture
Migration Comics