Itävallan keisari voittaa oikeistojohtajan kuus–nolla

Kirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Satu Taskinen

Yleisradion televisio-ohjelman valopilkut ovat harvassa.

Itävallan yleisradion ORF:n ohjelmatarjonta on pääsääntöisesti hyvin huono, jopa surkea.

Niinä kymmenenä vuotena, kun olen täällä asunut, siinä en myöskään ole tapahtunut suuria muutoksia, vaikka niin välillä kovasti väitetään. Tyhjänpäiväiset makasiiniohjelmat, saksankieliset saippuat ja telenovelat tasoittavat tien illalla esitettäville ja vuodesta toiseen uusintoina pyöriville amerikkalaissarjoille. Puhumattakaan yleisön rakastamista kokkiohjelmista!

Itse asiassa voin vain todeta olevani hyvin tyhmä ihminen, kun maksan oikeudesta saada kuluttaa ohjelmatarjontaa, jonka oman kokemukseni mukaan Euroopassa pystyvät huonoudessa ylittämään vain Italia ja ehkä myös Ranska.

Tähän väliin on todettava se hämmästyttävä seikka, että samaisen yleisradion radion puolella kuultava kulttuurikanava Ö1 taas on lajissaan kirkasta huippuluokkaa. Toisin kuin television kaksi tylsää ja puuduttavaa kanavaa, Ö1 tarjoaa monipuolisen ja korkeatasoisen ohjelman, jonka ainoa huono puoli on se, että se on vain saksankielinen.

En tarkoita tällä sitä, että saksan kielessä olisi jotain vikaa. On vain sääli, etteivät muut kuin saksaa osaavat pääse sitä ihastelemaan ja sillä sivistymään. No, heille tarjolla on BBC.

Siinä missä Ö1-kanavalla on vain yksi äärettömän huono toimittaja eikä yhtään todella huonoa ohjelmaa, television puolella asia on toisin päin. Siellä on muutama hyvä toimittaja, heistä paras Hanno Settele. Valitettavasti Herr Settele on Yhdysvalloissa, eikä hänestä siksi pääse nauttimaan kovin usein. Ja valitettavasti television puolella oleva ainoa hyvä ohjelma, Wir sind Kaiser, juuri loppui.

Wir sind Kaiser on Robert Palfradin ja Rudolf Roubinekin tähdittämä satiirinen talk show, jossa Itävaltaan on kansan suureksi iloksi jälleen saatu keisari. Keisari suvaitsee kutsua luokseen politiikan, talouden ja kulttuurin tahoilta vaikuttajia. Audienssit ovat niin pelättyjä kuin myös haluttuja. Haluttuja, koska ohjelma on tavattoman suosittu ja sillä on mielipiteen muokkausarvoa. Pelättyjä, koska keisarin mankeli on tiukka, ankara, armoton ja paljastava.

Eivät tässäkään sarjassa kaikki jaksot ole mestariteoksia, mutta joukossa on helmiä, joita kannattaa odottaa. Onnistunein ja polarisoivin Keisari Robert Heinrich I:n monista hienoista pätkistä on ehdottomasti jakso, jossa hänen audienssilleen tulee äärioikeistolaisen puolueen FPÖ:n johtaja HC Strache.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Keisarin onnistuu hiljentää yleensä niin sanavalmis ja hyökkäävä Strache ja – näin voi kuvainnollisesti hyvin sanoa! – riisua häneltä vaatteet. Varsinkin kaikki valheelliset vaatteet. Keisarin onnistuu tehdä tämä elegantisti – joskin rajoja hipoen – niin, ettei puoluejohtaja kokonaan menetä kasvojaan.

Muutama pointti jaksosta: Adjutantti Seyffenstein esittelee Strachen keisarille ja yleisölle alamaisena, jonka keisari ehkä pystyy auttamaan oikealle, siis oikealle, tielle. Keisari ei Strachen saavuttua pysty sanomaan mitään, vaan vääntelee kasvojaan tuskaisena. Viimein hän sanoo: ”Kukaan ei tiedä, miten vaikeaa tämä on! Meidän olisi valehdeltava, jos sanoisimme, että olemme vierailusta iloisia.”

Strache tuo mukanaan keisarille lahjaksi vaaliplakaatin, jonka keisari leikkaa neljään osaan ja panee roskiin.

Keisari ihmettelee Strachen hinkua haukkua, vihata ja muuttaa kaikkea ja kaikkia. Keisari kysyy adjutantiltaan, millä sijalla Wien (ohjelman tekemisen aikaan) on maailman kaupunkien asumisen laatua mittaavissa rankingeissa. Adjutantti vastaa sijalla yksi ja keisari siihen: ”Wien on maailman paras paikka asua, ja te haluatte muuttaa tämän?!”

Myöhemmin keisari kysyy Strachelta, miksi ihmeessä hän haluaa puuttua kysymättä esimerkiksi Kosovon asioihin, ja Strache sanoo taistelevansa kaikkien maailman sorrettujen kansalaisten puolesta. Siihen keisari toteaa, ettei Strache ilmeisesti niinkään ole Wienin tulevan pormestarin vaalin kandidaatti vaan suuruudenhullu.

Saadakseen Strachen löytämään sisimmästään keskustan eli tasapainon keisari ottaa sitten avuksi tiibetiläisiä soitettavia kulhoja ja panee kovasti oikealle kallistuneen puoluejohtajan kantamaan vasemmalla kädellään painoja.

Mutta, en mitenkään pysty kunnolla selittämään enkä tulkitsemaan poliittista kabareeta, ilman että ohjelmaa on nähty. Joten, jos haluat, katso itse. HC Strache im Gespräch mit Robert Heinrich, osa 1 ja osa 2.

Kommentoi Facebookissa
satu taskinen