Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Satu Taskinen
Christoph Schlingensief (1960–2010)
Tapasin Christoph Schlingensiefin yhden kerran haastattelua varten. Ennen sitä tunsin hänen projekteistaan erityisesti Elfriede Jelinekin tekstiin tehdyn Irakin sotaa tematisoivan Bambilandin ja aktionistiteoksen Bitte liebt Österreich vuodelta 2000. Projektissaan Schlingensief pani turvapaikanhakijoita isoon ”kontaineriin” eli konttiin ja yleisö sai sitten äänestää Big Brotherin tyyliin, kuka vuorollaan joutuu lähtemään maasta.
Schlingensief joi purkkikaakaota ja kertoili vuodenvaihteen Suomen-matkastaan vaimonsa Ainon kanssa. Hänelle oli jäänyt mieleenpainuvia muistoja valosta (sen puutteesta) ja lumesta, jäästä, saunasta ja kauppakeskuksista, joissa kaikki istuivat. Puhuimme sitten hänen teoksistaan, uusimmasta oopperakyläprojektista Afrikassa, eurooppalaisten ihmisten avuttomuudesta, kuolemasta ja jumalasta. Ihmisten uskon puutteesta itseensä ja elämästä. Lapsista, taiteilijoista ja etsinnästä.
Jossain vaiheessa Schlingensief tunsi itsensä väsyneeksi. Hän kertoi, että lääkäri oli käskenyt hänen levätä aina kolmen tunnin välein. Keuhkosyöpää oli leikattu, sairaudessa oli menossa ihan hyvä vaihe, mutta hän joutui syömään vahvoja lääkkeitä.
Schlingensief oli uudestaan Wienissä melko pian tämän jälkeen. Juhlaviikoilla esitettiin teos Via Intolleranza II. Mutta jo silloin hän joutui perumaan esiintymisensä osassa esityksiä. Schlingensief kertoi uudesta vaiheesta sairaudessaan. Hän joutui perumaan suunniteltuja töitä, mutta ei lopettanut työskentelyä. Muutama viikko sitten blogiin ilmestyi video kemoterapiasta ja jälleen pitkä kirjoitus.
Viime lauantaina uutisissa kerrottiin: Christoph Schlingensief on kuollut.
Elfriede Jelinek sanoi pitävänsä Christoph Schlingensiefiä yhtenä kaikkien aikojen suurimmista taiteilijoista. Hän kommentoi minusta tätäkin asiaa niin osuvasti, ettei sen paremmin kukaan voi, joten lainaan hänen sanojaan: ”Luulin aina, ettei sellainen ihminen voi kuolla. On kuin elämä itse olisi kuollut.”
*
Tietoa Schlingensiefin projekteista voi lukea täältä: http://www.schlingensief.com/
Die Zeit -lehden muistokirjoituksen voi lukea täältä: http://www.zeit.de/politik/2010-08/schlingensief-nachruf
Christoph Schlingensiefin ja Afrikka -projektn arkkitehti Francis Kérén haastattelut voi lukea Nuoren Voiman tuoreesta Afrikka-numerosta.
Schlingensiefin haastattelun 3satissa voi katsoa täällä: http://www.3sat.de/mediathek/?mode=play&obj=19906
*
Kuva: Ewald Pollheimer.
