Teksti Kristiina Koivunen

Kotona odottaa yllätys kun palaan terroristioperaatiosta.

Seurasin pari päivää sitten Kirkukin maaseudulla Al Qaidan jäsenten etsintöjä.

Terroristioperaatio alkaa aamun koitteessa: suuri joukko poliiseja sekä Irakin ja Yhdysvaltojen armeijan sotilaita saapuu kylään, jossa tiedustelutietojen mukaan suojellaan terroristeja.

Kylän miesten henkilökortit tarkastetaan ja niitä verrataan sekä poliisin että amerikkalaisten listaan etsintäkuulutetuista. Haaviin on jäänyt tänä vuonna jo sata terrorismista epäiltyä.

Tarkastus sujuu nopeasti. Sekä tarkastajat että tarkastettavat tuntevat systeemin. Miehet, joiden paperit ovat kunnossa, tulevat vapaaehtoisesti. Näkemäni poliisit ja sotilaat käyttäytyvät kohteliaasti.

Poliisit tarkastavat kaikki kylän talot siltä varalta, että niihin on piiloutunut terroristeja. Tämä on heille työn vaarallisin vaihe, jossa useita poliiseja on kuollut.

Poliisilaitoksella huhutaan, että al-Qaidan entisen Irakin johtajan, vuonna 2006 Baquubassa kuolleen Abu Musab az-Zarkawin veli on tulossa Irakiin jatkamaan veljensä työtä. Myös poliiseilla riittää siis työsarkaa.

Tällä kertaa tarkastus sujuu rauhallisesti. Kylästä löytyy kaksi etsintäkuulutettua.

Irakilaisen käytännön mukaisesti pidätettyjen henkilöiden kasvoja ei kuvata.

Operaation päätyttyä Kirkukin poliisijohtajat, sekä amerikkalaisten ja irakilaisten joukkojen komentajat menevät syömään aamiaista läheiseen Anwarin kylään.

Kun kehun kylän päällikölle Anwar Al Asialle kuinka hyvää leipää hänen kylänsä naiset ovat tehneet, hän vastaa ”Jos menet naimisiin irakilaisen miehen kanssa, sinunkin on alettava leipoa tällaista leipää.”

Arabivaatteisiin pukeutunut mies on kyläpäällikkö Anwar Al Asia, hänen vieressään istuu Kirkukin poliisipäällikkö Sarhad Qadir ja oikealla olen minä.

Palaamme Kirkukiin Tikritistä tulevaa tietä pitkin, jolla on kymmenen kilometrin välein todella jämäkästi suojattuja checkpointeja. Poliisit kertovat, että tämä tie oli aiemmin Irakin vaarallisin tie, mutta ei ole enää, kiitos näiden operaatioiden.

Voiman arkistosta löytyy keväällä 2009 kirjoittamani juttu Tikritissä tehdystä terroristioperaatiosta.

Tietoja Kirkukin terroristitilanteesta löytyy myös Facebookista Sarhad Qadirin sivulta.

Minä kerron lisää tästäkin operaatiosta ensi maaliskuussa ilmestyvässä kirjassani Irak ei lepää – Kirkukin terroristisota. Se ilmestyy Liken ja Suomen rauhanpuolustajien Pystykorvasarjassa.

Varsinainen yllätys odottaa kotona Sulaymaniassa.

Irakilaisissa asunnoissa on vain seinät, kun asunnon vuokraa. Kaikki muu, kuten komerot ja tiskiallas, on hankittava itse.

Kerroin viime vuonna kuinka hyvin opiskelija-asuntolan tytöt huolehtivat minusta asuessani Kalarissa. Nyt asun omakotitalossa Sulaymaniassa, ja naapurit auttavat yhtä paljon kuin opiskelijatkin. Vuokranantajallani oli kaksi ylimääräistä kaappia, ja hän lupasi lainata ne minulle. Olimme keskustelleet asiasta ja käsitykseni mukaan kaappien siirto piti hoitaa lokakuun lopussa, kun minulla on aikaa.

Kun avaan kotioven umpiväsyneenä rankan päivän ja puoli neljältä aamuyöstä tapahtuneen herätyksen jälkeen, en ole uskoa silmiäni:

Keittiön kaappi on paikallaan, kaikki astiat hyllyillä. Tomera vuokranantajani Sabiha on ollut ahkera ollessani poissa. Hän oli pyytänyt paikalle kaksi vahvaa miestä kantamaan kaksi painavaa kaappia oman asuntonsa yläkerrasta minun asuntooni. Hän oli maksanut kummallekin 5000 dinaaria eli kolme euroa ja pessyt sen jälkeen kaapit ja järjestänyt tavarani.

”Onko sinulla nälkä?” hän kysyy ensimmäiseksi kun menen kiittämään häntä. Kun Sabihan luo menee kylään, hänellä on aina valmiina kannullinen kuumaa teetä.