Minä ja Kimi Räikkönen

Teksti Jukka Vuorio

…ja Voiman Toyota Hiace.

Olen tänä syksynä miettinyt aika paljon Kimi Räikköstä ja autourheilua. Kimi täytti viime lauantaina 30 vuotta. Minä olen vuoden vanhempi.

Minulla ja Kimillä ei ole kovinkaan paljon yhteistä. Kimistä on julkaistu postimerkki, minä taas olen kerran esiintynyt Voiman vastamainoksessa. Kimi on maailman toiseksi parhaiten palkattu urheilija vuonna 2009, minä taas virallisen määritelmän mukaan köyhä. Kimillä on lomahuvila Kirkkonummella sekä lähes 30 miljoonan euron talo Sveitsissä, minä asun kaverini kaksion olohuoneessa. Silti me olemme kummatkin ajaneet autoa ammatiksemme.

Toimin Voima Kustannus Oy:n autokuskina vähän yli kolme vuotta vuosien 2006 ja 2009 välisenä aikana. Työvälineenäni oli Toyota Hiace -merkkinen pakettiauto, jolla työn jättäessäni oli ajettu 450 000 kilometriä. Niille, jotka eivät tunne autoja tai niiden käyttöön liittyviä detaljeja kovin hyvin, voin kertoa että se on ihan helvetinmoinen kilometrimäärä. Eikä tuo määrä ole ollut mitä tahansa sunnuntaiajelua maisemareittejä pitkin, vaan useimmiten tavaratila täydessä lastissa välillä 12 tuntiakin putkeen. Enkä muuten edes erityisemmin pidä autolla ajamisesta.

Vielä vähemmän pidän kuitenkin kaikenlaisesta autourheilusta. Formulat ja kaikenmaailman rallisarjat, voi hyvät hyssykät ja painavat nyssykät kuinka ärsyttäviä hommeleita siinä kaikessa kerskakulutuksessaan. Eikä se älytön luonnonvarojenkaan tuhoaminen edes ole niin paha kuin autoilulajien totaalinen tylsyys.

Kimi Räikköstä sentään vähän arvostan kaikessa rehellisessä junttiudessaan. Kimi on monimiljonääri jolla on mallivaimo ja monta kymmentä selkääntaputtelijaa joka käänteessä. Kaikki muut hänen kaltaisensa ihmiset viettävät vapaa-aikaansa Monacon tai Los Angelesin luksusklubeilla hurvittelemassa ja nauttimassa juomia, jotka maksavat vähintään tuhat dollaria pullolta. Mutta Kimi on toista maata. Hän tykkää vapaa-ajallaan matkustaa Suomeen, eikä hän tänne tullessaan todellakaan tunge kotimaisten b-julkkisten suosimiin seduloihin, vaan menee ihan tavallisiin karaokebaareihin tavallisen tuulipukukansan keskelle juomaan kaljaa ja gintoniccia.

Kuluvan kesän lopussa Kimi mainitsi eräässä haastattelussa tykkäävänsä ajaa formula-autoa ja paneskella. Monet tuntemani ihmiset pitävät Kimiä enemmän tai vähemmän ääliönä, mutta minä en voi olla arvostamatta kyseistä autourheilijaa. Sillä, kuinka kovaa hän saa autonsa kulkemaan, ei kyllä ole minulle minkäänlaista merkitystä.

Kaikesta autoja ja autourheilua kohtaan tuntemastani antipatiasta huolimatta tykkään istua kotona, siis kaverini olohuoneessa, pelaten uutta autourheilupeliä kämppikseni omistamilla Xboxilla ja hemmetin isolla tauluteeveellä. Pelaamme Forza Motorsport kolmosta, jossa voi ajella valintansa mukaan 400 erilaisella autolla. Pelissä voi hetken aikaa virtuaalisesti tuntea olevansa Kimi Räikkönen, sillä erilaisilla formula-autoilla pääsee ajelemaan pitkin maailmaa. Eettisesti, kun kyse on vain pelistä.

Siksi tykkään sotapeleistäkin. Virtuaalimiehiä voi ampua hyvällä omallatunnolla, mutta minkälainen puusilmä sanoisi tykkäävänsä katsoa myös oikeaa sotaa?

400 erilaisesta vaihtoehdosta huolimatta pelissä ei ole valittavana Toyota Hiace -pakettiautoa. Muuten kovin viihdyttävässä pelissä se on enemmän tai vähemmän pettymys.

Microsoft Game Studios: Forza Motorsport 3. Neljä tähteä.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu