Hei Dmitri! Hei Ramzan!

Vellamonkatu 30

Vellamonkatu 30 on paikka, jossa Voimaa toimitetaan. Samassa toimistossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, kasvisruoan, reilun kaupan, Venäjän opposition, pienkustantamisen ja politiikan asiantuntijoita.

Teksti Anu Harju

Tšetšeniassa kaikki hyvin, sanovat Medvedev ja Kadyrov.

Harmittaa, hävettää ja nolottaa, kun ei tullut osoitetuksi mieltä presidentti Medvedevin Suomen-vierailun aikana. Ei sitä olisi tarvinnut mennä presidentinlinnan nurkalle viimaan värjöttelemään plakaatti tanassa Karjala-hihhulien kanssa. Olisi voinut vaikka yrittää Dmitrille ojentaa kukkapuketin, jonne olisi kätkenyt salaisen viestin:

Me suomalaiset haluamme, että te venäläiset suojelette ihmisoikeusaktivistejanne ja toimittajianne, ette tapa ettekä tapata heitä. Mutta jos heitä murhataan, teidän pitää selvittää murhat ja rangaista todellisia tekijöitä.

Omissa nimissäni olisin paperista taitellut lennäkin ja tähdännyt sen Medvedevin korvaan. Lennäkissä olisi lukenut näin:

Eivätkö korvissasi soi Tšetšeniassa syyttä vangittujen ja kidutettujen huudot? Miten aiot turvata niiden ihmisoikeusrikoksista kärsivien ja Eurooppaan paenneiden tšetšeenien turvallisuuden, joita nyt mitä ilmeisimmin aletaan palauttaa takaisin Venäjälle, koska Tšetšenian presidentti Kadyrov on saanut Kremlin ja puolisokean ulkomaailman vakuutettua kyvyistään vakauttaa maansa?

Medvedevin 16.4. antama ilmoitus, että ”terrorismin vastainen operaatio” voidaan lopettaa Tšetšeniassa, saattaa poikia jotain hyvää, koska periaatteessa toimittajien on sitten helpompi päästä maahan tarkkailemaan oloja omin silmin ja korvin. Se heidän pitäisikin tehdä, laumoina laukata Pohjois-Kaukasukselle. Mutta valitettavasti ”operaation” lopettamisella on ainakin yksi kauhistuttavakin seuraus: koska ulkomailla maan olojen katsotaan normalisoituneen (eikä ilmeisesti edelleenkään uskota Kadyrovin ja hänen joukkojensa syyllistyneen ja yhä vain syyllistyvän pahimmanlaatuisiin ihmisoikeusrikoksiin), muista maista turvaa hakeneilla tšetšeeneillä on pian kovat paikat. Espanja on jo palauttanut tšetšeeneitä Venäjälle, ja Sveitsissä palautuksia alettiin suunnitella viime syksynä, vaikka ihmisoikeusjärjestöt ovat niitä vahvasti vastustaneet. Ihmisoikeustilanne on Tšetšeniassa nimittäin yhä huono.

Perjantaina 24.4. Norja tyrkkäsi Venäjälle suuntaavaan lentokoneeseen tšetšeenimiehen (sekä tämän vaimon ja kolme Norjassa syntyttä pientä lasta), jolle paluu kotimaahan on 99,9-prosenttisen varmasti kuolemantuomio. Norja ilmoitti palautuksesta miehelle varsin myöhään. Täällä Hämeentie 48:n toimistollakin puhelimet kävivät tulikuumina Norjaan, Venäjälle ja Atlantin taa soitetuista puheluista, joissa vedottiin palautuksesta luopumisen puolesta, mutta aika loppui eikä mikään auttanut: mies on nyt Venäjällä.

Näin on palautusputki Pohjoismaissa saatu auki. Yhä usemmat Eurooppaan turvaan hakeutuneet tšetšeenit joutuvat jälleen elämään pelossa. Pitää muistaa, että monet heistä pakenivat vasta varsinaisten sotatoimien loppumisen jälkeen. Heitä ei pakomatkalle ajanut kotimaan romahtanut infrastruktuuri ja supertyöttömyys, vaan tasavallan johdon kansalaisiinsa kohdistama sorto sekä mieli- ja väkivalta. Sananvapaus vallitsee, kunhan et avaa suutasi. Saat ehkä elää rauhassa, jos julkisesti pidät Kadyrovia joukkoineen hyvinä tyyppeinä. Ihmisoikeusloukkauksista ääneen puhumisen seuraukset ovat samat kuin jos painelisi presidentinpalatsiin ja kertoisi olevasi terroristi. Kahleet ranteisiin ja kidutuskammioon, pozhaluista. Tai ihan vain perinteisesti pum otsaan.

Tšetšenian pääkaupunki Groznyi on YouTubessa esillä olevien tuoreiden kuvien ja videopätkien perusteella kokenut muodonmuutoksen parin viime vuoden aikana. Mudan ja lysähtäneiden kerrostalojen sijaan siellä on kukkeita rakennuksia, paljon kahviloita ja laatoitettuja kävelykatuja, joilla tšetšeenittärien kelpaa korkoineen kopsutella. Mutta kun laatan alle kurkistaa, näkee kadonneiden ja kidutettujen verisen lihan ja kuulee heidän tuskanhuutonsa. Sitten laskeutuu hiljaisuus, painostava, pelokas vaikeneminen, joka sekään ei pelasta valtaapitävien kiduttavalta mielivallalta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos loppuu

Sinnekö Eurooppa tšetšeenit kohta ajaa, laatan alle.

Ja iloisesti kopsaa korko.

Kommentoi Facebookissa
Anu Harju