Lukuaika: 2 minuuttia

Voiman DocPoint-tärpit: kenialaisia aktivisteja ja kongolaista rumbaa

Boniface Mwangin poliittinen herääminen tapahtui valokuvaamisen kautta.

Aktivistiporukka maalaa kirjaimia sikojen kylkiin ja kaataa satoja litroja verta astioihin. Kun joukko seuraavana päivänä kulkee mielenosoituksessa vastustamassa hallituksen korruptiota, he päästävät hallituksen jäseniä edustavat siat irti. Veri sen sijaan edustaa vain verta. Mielenosoittajia hakataan kameran edessä.

Sam Sokon dokumentti Softie kuvaa aktivistien keulahahmoa, palkittua freelance-valokuvaajaa Boniface Mwangia. Hän avaa Kenian poliittista historiaa oivaltavasti ja selväsanaisesti puhuen niin heimojen pohjalta muodostetusta identiteettipolitiikasta kuin muista kolonialismin muodoista. Kiihkottomasta historiakerronnasta vievät kuitenkin voiton Bonifacen intohimo ja vakaumus, joita rakastavan isän on välillä vaikea perustella perheelleen.

Boniface Mwangi tasapainottelee kahden rakkauden välillä: perheensä ja kotimaansa.

Vaikuttava dokumentti edustaa nousevaa elokuvakulttuuria. Ensimmäinen kenialaiselokuva valittiin Cannesin festivaalin maineikkaaseen kilpasarjaan kaksi vuotta sitten, vaikka Kenian elokuvaviranomainen kielsi lesboutta käsittelevän teoksen esittämisen kotimaassa. 

Vanhoillisen ja perinteisiin takertuvan poliitikkopolven taustalla kasvaakin joukko kansainvälistyviä elokuvantekijöitä. Softie oli ensimmäinen Sundance-elokuvafestivaalilla esitetty kenialaisteos, ja se kuuluu myös tammikuussa 20-vuotisjuhliaan viettävän DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalin ohjelmistoon.

Helsinkiläisfestivaali DocPoint laajenee ensimmäistä kertaa myös internetiin, mikä tuo ohjelmatarjonnan muunkin Suomen ulottuville. Itse elokuvat vievät kuitenkin paljon Suomen rajoja kauemmaksi. Softien lisäksi Afrikan mantereelta nähdään ainakin viisi muuta dokumenttia, joukossa myös toinen kenialaiselokuva. The Letter kuvaa sukupolvien välistä kuilua, joka on Kenian rannikkoseudulla saanut niin taloudellisia kuin hengellisiäkin ulottuvuuksia. Kun seudun arvo on kasvanut rakennuttajien ja malminetsijöiden silmissä, osa nuoremmasta polvesta haluaa lyödä esivanhempien mailla rahoiksi. Jos suvun vanhemmat eivät suostu myymään, heitä saatetaan syyttää noituudesta. 

Edellisten lisäksi DocPointissa esitetään useilla festivaaleilla palkittu kamerunilais-brittiläinen Sisters in Law, joka käsittelee naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa maan oikeuslaitoksen näkökulmasta. Afrobeatin säestämä (ja Fela Kutin biisiltä nimen lainannut) nigerialais-ranskalainen Trouble Sleep seuraa kahta miestä Ibadanin suurkaupungin liikenteessä. Keski-Afrikan tasavallan, Argentiinan ja Italian yhteistuotanto Makongo kertoo rahan, vallan ja koulutuksen suhteista kahden pygmi-kansaan kuuluvan miehen kautta.

DocPointin afrikkalaiset elokuvat edustavat niin dokumenttitaiteen poeettisempaa laitaa kuin sen sosiaalisesti valveutunutta puolta. Kongolais-kanadalainen Rumba Rules, New Genealogies lisää mukaan vielä musiikkidokumentin. Se kuvaa Kinshasan omaleimaista rumbaskeneä, jossa lattarimusiikkiin liittyy niin kansainvälisiä kuin paikallisiakin vaikutteita ja tiivis yhteisö. 

Rumba Rules tarjoaa virkistävän mahdollisuuden katsoa Afrikan mannerta toisin: ei ongelmien kautta, vaan pyllyä pyörittäen.

Rumba Rules -elokuvassa esiintyvän Brigade Sarbati -orkesterin keikkoihin kuuluvat myös tanssijat ja mietityt koreografiat.

Festivaalin ohjelmisto julkaistaan 14. tammikuuta.
DocPoint 29.1.–7.2.2021
docpointfestival.fi

Kommentoi Facebookissa
Kaisu Tervonen