Riian venäjänkielisessä Mihail Tšehov -teatterissa nähtiin maaliskuussa kriittistä Venäjä-analyysia, kun siellä vieraili Viron venäläisen teatterin sovitus Bertolt Brechtin Kolmannen valtakunnan kauhu ja kurjuus -näytelmästä (1938). Nykyisen sodan takia Venäjältä lähteneiden ohjaaja Timofey Kulyabinin ja dramaturgi Roman Dolzhanskiyn versioimana alkuperäisen näytelmän irrallisissa kohtauksen toisen maailmansodan aikainen natsitotalitarismi on käännetty kuvaamaan nyky-Venäjää.
Brechtin tekstiä mukaillen esitykseen kuuluu kohtauksia, joissa esimerkiksi radiossa haastateltavat työläiset aiheuttavat toimitukselle paniikkia puhuessaan viattomuuksissaan sivu suunsa, vanhemmat pelkäävät pikkupoikansa ryhtyneen komentovallan vasikaksi ja pariskunta kuuntelee yöllä salaa, kuinka poliisi pidättää naapurin.
Kaikki kohtaukset on rakennettu pimeyden keskellä kehyksiin rajatuksi huonenäkymiksi, jotka surrealistisessa asetelmallisuudessaan tuovat mieleen elokuvaohjaaja Roy Anderssonin estetiikan. Episodien välillä ujeltava musiikki hyytää veren ja alleviivaa viiltävää tragediaa.
Kohtauksista dramaattisimmassa nähdään perhe, jonka isä on kuollut rintamalla. Sovituksessa dialogia ei lausuta. Näemme venäläisten sotilaiden kantavan arkun sisään ja perheenjäsenien reagoivan hiljaisuudessa kukin tavallaan.
Riian venäjänkielisestä esityksestä useita kymmeniä katsojia poistui kesken kaiken, osa mielenosoituksellisesti. Ulkopuoliselle katsojalle tämä vain todistaa iskujen perille menosta.
Esityksiä ainakin Tallinnassa 19.4. ja 5.5. Lisätietoja: veneteater.ee. Brechtin alkuperäisteksti auttaa kielikuilun ylittämisessä. Tämän arvion tueksi oli käytettävissä myös venäjästä konekäännetty käsikirjoitus.
