Lacrimosa
Riku Rujo, Minerva 2016
☆☆☆
Kirjansa kansiliepeessä Riku Rujo esitellään entisenä teatterin, elokuvan, kuvataiteen ja musiikin moniottelijana, joka parinkymmenen vuoden alkoholi- ja huumekierteen jälkeen tuomittiin henkirikoksesta vankilaan. Käsillä olevan teoksen kerrotaan syntyneen tuomion kärsimisen tuottaneen elämänmuutoksen myötä.
Kirjan näkökulmahenkilö Taiteilija istuu kirjailijan itsensä tapaan taposta rangaistustaan Vilppulan avovankilassa harrastaen maalausta, musiikkia ja kirjoittamista. Vartijoiden simputukseen kyllästyneenä hän päättää karata ja päätyy alkoholisoituneen naistuttavansa kanssa viettämään huumehöyryistä retriittiä satunnaiselle kesämökille. Eroottinen haaveilu ja rehevät seksikuvaukset värittävät kirjan kerrontaa suuntaansa.
Kirjallinen näkökulma on vahvimmillaan vankilaympäristön, rikollismaailman ja rankan päihdekäytön kaunistelemattoman arkirealismin kuvauksissa. Mökille sijoittuvan päihde -ja seksinaturalismin sekä eri henkilöiden näkökulmista kerrottujen tapahtumien takia voi puntaroida vaikkpa Hannu Salaman Minä, Olli ja Orvokki –teoksen mahdollista vaikutusta.
Esikoisteoksen luonteen huomioiden kirjan teksti on yllättävänkin omaperäistä, luovaa ja draamatajuista. Vaikka alkupuolen eroottiset seikkailut yksityiskohtineen tuntuu hiukan yliampuvalta fantasioinnilta, kokonaisuuteen syntyy kiinnostavaa tasapainoa minähahmon kompuroidessa narsisitisen kaikkivoipaisuuden, taitelijaidealismin, romanttisen rakkauden kaipuun ja tehtyjen elämänvalintojen välillä valiltsevien sovittamattomien ristiriitojen kanssa. Kirjan kielellinen rytmi kulkee ja sen kaaressa on outo hybriksen ja näöyryyden jännite, joka jättää koskettavan surumielisen jälkikaiun.
