Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja
ROOLEISSA Tero Koponen, Ilja Peltonen, Maruska Verona ja Vesa Vierikko
Suomen Kansallisteatteri
☆☆☆☆
Haikeankaunis musiikki ja paljas maaseutumaisema luovat taustan yksinäisen kotifilosofin elämänviisauksille. Melko mustavalkoisiahan ne ovat, kun pohdittavana ovat elämän ja kuoleman isot kysymykset. Elämä saattaa Mielensäpahoittajan yllättää, mutta kuolema ei. Siihen Vierikon esittämä vanhus on liian hyvin valmistautunut. Arkkua tehdään jo, ja testamentti on melkein kirjoitettu.
Mutta nyt on kynästä muste loppu, ja sitä pitää hankkia lisää. Poika (Ilja Peltonen) hälytetään autokuskiksi kauppareissulle. Alkaa isän ja pojan roadtrip, jossa Escort pöllyttää hiekkatietä ja sukupolvet väistämättä törmäilevät. Saunotaan ja muistellaan emäntää. Aina ei osattu puhua, kohdata toista niin kuin olisi pitänyt.
Mika Myllyahon ohjauksessa on lempeää maalaisromantiikkaa. Mielensäpahoittaja ei ole vain vanha äksyilijä, joka ei suostu hoitolaitokseen vaan lumihangessa ja löylyissä karaistunut periaatteen mies, jolle sitkeys on hyve. Jos monen nykyeläjän pyhät paikat löytyvät marketeista ja huoltamoilta, on metsä Mielensäpahoittajan kirkko. Arjen karheita polkuja havainnollistavat näyttämöllä hienosti elämän vertauskuviksi nousevat mäntylankut, joita siirrellään pitkospuiksi ja lavereiksi. Niistä kohoaa myös arkku Mielensäpahoittajan ympärille.
Kyrön hyväntahtoinen hirtehishuumori istuu Vierikon suuhun kuin nenä päähän. Surumielisen perusvireen rinnalla esityksessä kukoistaa lämmin viisaus. Älkää minun haudalleni tulko, on paljon tärkeämpää muistaa niitä, jotka vielä ovat elossa, Mielensäpahoittaja neuvoo.
MUUSIKKO Samuli Laiho
OHJAUS JA DRAMATISOINTI Mika Myllyaho
LAVASTUS Kati Lukka
PUKUSUUNNITTELU Tarja Simonen
MUSIIKKI Samuli Laiho
VALOSUUNNITTELU Ville Toikka
ÄÄNISUUNNITTELU Esa Mattila
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Petra Kuntsi
