Pedagogisestikin täysin hukassa oleva pappi yrittää demonstroida nuorille jumalanpelkoa hukkumiskokemusten kautta

Esittävä taideKirjoittanut Tuomas RantanenKuvat Tinja Salmi

Uskon ideaa ja tekopyhyyttä jallittava Ripari kiertää heinäkuussa Saimaata

Lukuaika: 2 minuuttia

Uskon ideaa ja tekopyhyyttä jallittava Ripari kiertää heinäkuussa Saimaata

Pedagogisestikin täysin hukassa oleva pappi yrittää demonstroida nuorille jumalanpelkoa hukkumiskokemusten kautta

Näytelmän alussa nähdään viipale ”Juvan Seurantalon näytelmäkerhon” tunteikkaasta Romeo ja Julia -operettisovituksesta. Patetiaa tihkuva romanssi keskeytyy, kun saliin marssii pappi neljän rippikoululaisen kanssa ilmoittaen, että tila onkin varattu heille. Viestiään vahvistaakseen itsetietoinen saarnamies hyppää yhdellä loikalla ylös lavalle täyttäen tilan egollaan ja kaikkialle tunkeutuvalla katseellaan.

Näin alkaa Saimaan Teatterin Ripari-näytelmä. Näyttämöpuheista huolimatta nyt ei kuitenkaan olla vielä Juvalla, vaan vasta esityksen ennakkonäytöksessä Tapanilan Työväentalolla Helsingissä. Aino Pennasen kirjoittama ja Riikka Oksasen ohjaama näytelmä on muutaman päivän päästä lähdössä runsaan kolmen viikon laivakiertueelle Saimaalle. Esityspaikkoina ovat muun muassa vanhat seuran- ja työväentalot.

Vaikka on tavanomaisen toimittajakäytännön vastaista tehdä arvioita näytelmästä ennakkoesityksen pohjalta, ei liene tällä kertaa sopimatonta todeta, että teos on jo monta päivää ennen ensi-iltaa hyvässä vedossa ja kaikin puolin onnistunut muutenkin.

Uskonnollisten tunteiden pohdiskelu komediallisen kesäteatterin kehyksessä on lähtökohtaisesti jokseenkin uhkarohkea viritys.  Siinä onnistumista todistaa se, miten elämän kipeiden peruskysymysten ja arkisten kommellusten taitava törmäyttäminen irrottavat kohtaus toisensa perään yleisöstä vapautunutta ja paikoin räjähtävääkin naurua.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Ripari kertoo alkoholisoituneesta ja elämänsä rauniota virkaintoisuudella hätäpaikkailevasta papista (Pietu Wickström), joka ennen pakkoeläkkelle siirtymistään haluaa viimeisellä riparikeikallaan saatella kaikki leiriläiset uskoon. Kristillisestä uskonnollisuudesta vieraantuneiden nuorten parissa tehtävä osoittautuu jokseenkin mahdottomaksi.

Niinpä papin juhlavat saarnat rakkauden kaikkivoipaisuudesta onnistuvat parhaimmillaan herättämään keskenään riitelevistä perheistä tulevien Romen (Janna Räsänen) ja Jullen (Wilhelm Grotenfelt) rakkauden toisiinsa. Toisaalta hänen lupauksensa kaikkien syntien anteeksiannosta vapauttavat sometähti Ruutissa (Maruska Verona) kutsumuksen talousrikollisen hommiin.  Lähimmäksi tavoitteessaan pappiparka pääsee ufoihin uskovan Papun (Jonnakaisa Risto) vakaumuksen vahvistamisessa.

Kaikkien kommellusten keskellä esiin nousee perustava kysymys siitä, mikä oikein on se usko, johon selvästi omassa uskossaan kompasteleva pappi nuoria on niin jämäkästi johdattavinaan.

Näytelmän teksti on yhtä aikaa provosoivan hauska ja koskettavalla tavalla viisas. Hyvällä  ensemblevedolla kulkeva esitys nojaa myös asetelmien taitavaan dramaturgiseen viritykseen.Esimerkiksi tragikoomisen riipaisevasti on toteutettu kohtaus, jossa pappi pakottaa nuoret kahlaamaan järveen niin, että yksi heistä melkein hukkuu. Ylipäänsä esityksen kantava juju on siinä, miten karikatyyrimäisten hahmojen takaa on tunnistettavissa aitoa arjen tragiikkaa.

Psykopaattista Tiitus-isosta esittävä Henri Lyysaari vastaa esityksen eloisasta musiikista ja äänisuunittelusta samalla kun koko porukka laulaa kerrassaan mainiosti. Kotikutoisen oloiset lavasteet (Tinja Salmi) on suunniteltu helposti siirrettäviksi, mutta samalla näytelmän ideoita ja henkeä kekseliään kannattelevalla tavalla.

Kokonaisuus kohtelee niin kovakouraisesti papillista ulkokultaisuutta ja uskontoon usein kytkeytyvää tekopyhyyttä, että aivan varmasti joku siitä intoutuu mielensä pahoittamaan. Silti esitys ei rienaa pahalla eikä se brechtiläisen dialektiikan hengessä jätä puhuttelematta katsojaa omien maailmankatsomuksellisten valintojen tekemisestä.  Aikuistumiseen ja yleensä ihmisten keskinäiseen kohtaamiseen liittyvien kysymysten äärellä se herkeää ajankohtaisuudessaan suorastaan liikuttavan opettavaiseksi.

Ja jää siinä silmäniskun verran tilaa sillekin, mikä ylittää ihmisen maallisen ymmärryskyvyn.

Aino Penannen & Riikka Oksanen: Ripari. Mihin sie uskot?

Saimaan Teatterin kiertue 2022:  1. & 3.7. Juva (Jukolan seurantalo),  4.7. Sulkava (Hakovirran metsästysseuran talo),  6.7. Savonlinna (Kokonsaaren tanssitalo), 8.7. Savonlinna (Oravin seurantalo),  10.7. Savonlinna (Moinsalmen Seurantalo Kielo),  11.7. Savonlinna (Kiviapajan Ruusula), 13.7. Puumalan nuorisotalo, 15.7. Mikkeli  (Anttolan Koivula), 17.7. Ruokolahti (Virmutjoen kylätalo), 18.7. Lappeenranta (Joutsenon työväentalo). 20.–21.7.  Taipalsaari (Väinölä) ja 23.7. Mikkeli (Ristiinan Himalansaaren seurantalo Koivula).

Lisätiedot esityksestä ja kiertueesta: www.saimaanteatteri.fi