Kiovalainen Tolja on saanut tarpeekseen. Vaimon kanssa ei ole enää muuta jaettavaa kuin asunto, ja toisella vaikuttaisi olevan uusi rakastajakin. Työttömän Toljan päivät kuluvat hitaanlaisesti kotona istuen tai lähikahvilassa vodkaa ja kahvia nauttien. Välillä tulee ryypättyä kauppaa pitävän kaverin kanssa. Elämä ei tunnu enää merkitykselliseltä, joten Tolja päättää riistää oman henkensä. Rohkeus ei kuitenkaan riitä itsemurhaan, joten Tolja päättää palkata jonkun tappamaan hänet. Rahastakin on pulaa, mutta mitäpä sen väliä, ei palkkiota tehdystä työstä voi kuolleelta tulla perimään. Kuolemaa odottaessaan Tolja tulee kuitenkin toisiin aatoksiin, mutta siinä vaiheessa murhaaja on jo hänen kintereillään.
Ukrainalaisen Andrei Kurkovin kolmas suomennettu romaani Kuolleen miehen kaveri ilmestyi venäjäksi alun perin vuonna 1996. Vaikka asiaa ei missään vaiheessa erityisesti mainitakaan, sijoittuu se selvästi Neuvostoliiton romahduksen jälkeiseen sekasortoon, jota värittivät työttömyys, merkityksettömyys ja rikollisuus. Ruokaa on vähänlaisesti, paitsi jos taskusta sattuu löytymään Yhdysvaltain dollareita. Vesipistooli maksaa vaikka mitä, mutta ihmisen henki on halpa. Vaikka kirja onkin kirjoitettu veijariromaanin muotoon, on siinä myös selvästi yhteiskunnallisia sävyjä. Kommunistisen yhteiskunnan romahdus johti niin Venäjällä kuin muissakin neuvostotasavalloissa kaaokseen, jossa vain kovimmat selvisivät. Oligarkit kahmivat taskuihinsa valtion omaisuuden, kun taas tavallisilla kansalaisilla oli hädin tuskin varaa edes ruokaan.
Kuolleen miehen kaveri ammentaa ennen kaikkea läntisistä klassikoista. Dostojevskin kellari-ihmistä parempi viittauskohde onkin Camus’n Sivullisen Meursault. Sekä Tolja että Meursault potevat merkityksettömyyttä, tosin eri syistä ja aivan eri aikoina. Meursault päätyy tekemään murhan tunteakseen edes jotain, vaikka on samalla tietoinen, että murhasta voi saada kuolemantuomion. Toljalla sen sijaan ei ole rohkeutta tappaa ketään saati itseään, joten hän päättää vain paeta olemassaolon merkityksettömyyttä suoraan kuolemaan.
Toljan vaimon ohella kirjassa on myös muita naishahmoja. Roolivalikoima on kapeahko: naiset ovat joko pettäjiä, huoria tai sitten surevia leskiä. Tasapuolisuuden nimissä on kuitenkin todettava, etteivät kirjan mieshahmotkaan ole erityisen monikulmaisia. Sitä paitsi neuvostoliittolaisessa yhteiskunnassa yksilö ei ollut mitään kollektiivin rinnalla.
Kuolleen miehen kaverissa yksilö vasta opettelee olemaan jotain sen jälkeen, kun koko elämän pohja on puhallettu yhdessä hetkessä pois.
Samaa ilmentää kerronnan tietty yksitoikkoisuus ja samojen asioiden toistuminen. Kirjan koominen vire syntyy tietysti siitä, kuinka Tolja yrittää ensin päättää päivänsä ja sen jälkeen kaikin tavoin välttää kuoleman. Loppuratkaisu on monitulkintainen ja kiinnostava. Kurkovin synteesi tuntuukin olevan, että Neuvostoliiton jälkeisessä kaaoksessa kaikki olivat tavalla tai toisella rikollisia, tai joutuivat tekemään jotain hämärää ylipäänsä selvitäkseen.
Andrei Kurkov
Kuolleen miehen kaveri
Suom. Riku Toivola
Otava 2024, 136 s.