David Sandqvistin Turun kaupunginteatterille ohjaama Tiranan sydän perustuu Finlandia-palkitun Pajtim Statovcin saman nimiseen romaaniin, jonka näyttämölle on dramatisoinut Rasmus Arikka. Aikaisemmin näyttämömuodon Statovcin romaaneista ovat saaneet ainakin Kansallisteatterissa ja Vaasan kaupunginteatterissa esitetty Kissani Jugoslavia ja Helsingin kaupunginteatterissa nähty Bolla.
Tirinan sydämessä kerrotaan kotimaansa köyhiä ja ahdistavia oloja sekä itseään Rooman, Berliinin, Madridin ja New Yorkin kautta Helsinkiin pakenevan ja erilaisen hyväksikäytön kohteeksi ajautuvan Bujarin kehitystarina. Hänellä on pieleen meneviä suhteita ja suhteen yrityksiä niin miesten kuin naistenkin kanssa, mutta kokemiensa kauheuksien ja häpeämänsä albaaniatustan takia hänen on vaikea luottaa kenenkään.
Näytelmäsovituksessa työtä näyttää tuottaneen alkuteoksen dialogiaineksen rajallisuus, mutta esimerkiksi maantieteellisten hyppäysten kuvaus pelkistetyillä lavastus- ja äänisuunnitteluratkaisuilla toimii hyvin. Tärkeintä on kuitenkin huolellinen paneutuminen juurettomuudesta ja muunsukupuolisesta identiteetistä kumpuavan toiseuden näyttämöllistämiseen.
Itsekin ei-binääriseksi identifioituva Niki Rautén onnistuu pääosassaan ilmentämään uskottavasti eri sukupuolia ja niihin liittyviä rooliodotuksia – kuten myös alkutekstissä toistuvaa hahmonsa hämmennystä siitä, että tulee myös traumojensa ja niistä riippumattoman itsekkyytensä takia aiheuttaneeksi vahinkoa toisille. Kuten Statovcin tekstin äärellä kuuluukin, katsoja ohjataan katsomaan positiivisten ja negatiivisten ennakko-odotusten ohi ihmistä itseään.
Esitykset 10.1.2025 asti. Kuuntele myös dramaturgi Rasmus Arikan ja näyttelijä Niki Rauténin haastattelu Teatterin politiikkaa – podcastissa.
