Pikkuruisen huoneteatterin kaikki noin 50 katsojaa eläytyvät siihen, miten saman tilan yhdellä sivustalla riutuvat nigerialaiseen pidätysselliin suljetut nuori toimittaja Aino ja hänen kokenut valokuvaajakollegansa Henri. Roolihenkilöiden vahvasti vaihtelevat tunnetilat välittyvät tässä ahtaassa tilassa läsnäoleville enemmänkin kuin iholle asti.
Pasi Lampelan kahdelle näyttelijälle kirjoittama ja Teatteri Jurkkaan ohjaama Selli on yhteiskunnalliseen ja journalistiseen kehykseen tavanomaista uskottavammin istutettu näytelmä. On helppo kuvitella, että nykyistenkin laatumedioiden toimituksissa kiinnostaisi tieto siitä, missä määrin Shellin hallituksen puheenjohtajana vuosina 2006–2015 toiminut Jorma Ollila tiesi – ja oli siten itsekin vastuussa – niistä vakavista ihmisoikeus- ja ympäristörikoksista, joita yhtiö noina vuosina Nigerian Ogonimaassa teki.
Tiivistunnelmaisen näytelmän kantava idea ei silti ole puida erityisen tarkasti Nigerian silloista tai nykyistä tilannetta. Pikemminkin sen lähtöasetelma sopii yhtä hyvin mihin tahansa totalitaariseen yhteiskuntaan ja siihen, minkälaisen uhan kohteeksi läpinäkyvyyden ja demokratian puolesta toimivat aktivistit usein vastaavissa tilanteissa joutuvat.
Eikä siinä kaikki. Yhteiskunnallisen oikeudettoman vallankäytön kuvaamisen ohella Sellissä tiivistyvät myös ne moninaiset jännitteet, jotka nousevat ammatillisen kunnianhimon ja idealismin törmätessä oman arjen muihin valintoihin, sekä pitkittyvän vankeuden ja väkivallan uhan vaikutuksesta ihmisen psyykeen.
Erinomaisesta kirjallisesta perustasta huolimatta juuri tällaiselle näyttämölle sijoitettu tällainen näytelmä ei voisi onnistua ilman niin laadukasta näyttelijätyötä, johon Sellin kaksi näyttelijää yltävät.
Äskettäin Kaupunginteatterin Minä valitsin sinut -näytelmän toisessa pääosassa nähty Wenla Reimaluoto saa Ainon hahmossaan loihdittua esiin riipaisevan kuvan asialleen omistautuneesta ja henkisesti vahvasta nuoresta toimittajasta, joka kestää paljon, mutta ei kuitenkaan kaikkea.
Erityisen vahvasti myötäelettävissä ovat esimerkiksi hetket, joissa Aino purkaa pahaa oloaan vanhempaan kollegaansa, mutta samalla tunnistaen ja tunnustaen käytöksensä takana lymyävät pelot ja ahdistuksen.
Vahvan psykologisissa rooleissa aiemminkin nähdyn Eero Ahon Henri on yhtä lailla kokonaisvaltaisella tavalla vahva karaktääri, jonka sisäisiin ristiriitoihin näyttelijä puhaltaa syvältä repivää tuskaa. Henrin psyyken hajoamisen seuraaminen samassa Jurkan tarjoamassa yhteissellissä nostattaa katsojalle tunteet pintaan vielä jälkeenpäinkin.
Näyttelijöiden saumaton yhteispeli pelkistetyssä ja tiiviissä kohtaamistilassa vahvistaa uskoa teatterin voimaan ja ytimeen. Samalla näyttelijät työllään ja näytelmä sisällöllään onnistuvat tuoreella tavalla välittämään koskettavan kuvan nuoren naisen ja keski-ikäisen miehen keskinäisestä kunnioituksesta ja työtoveruudesta.
Liekö sattumaa vai sattuvaa ajankuvaa, mutta samaan aikaan toisessa helsinkiläisessä huoneteatterissa, Valtimonteatterissa, esitettävä Paska-näytelmä sijoittuu sekin pidätysselliin.
Pasi Lampela: Selli
Esitykset Teatteri Jurkassa 25.5. asti
