Tampereen Teatterin, Tampere Filharmonian ja Tampere-talon yhteistyönä toteuttama suurtuotanto Taru sormusten herrasta tuo tänä syksynä J.R.R. Tolkienin fantasiaklassikon Tampereelle. Mikko Kannisen ohjaama yli nelituntinen spektaakkeli pahan taikasormuksen tuhoamisesta perustuu Turun kaupunginteatterissa esitettyyn Sami Keski-Vähälän dramatisointiin. Esityksessä nähdään myös Sorin Sirkuksen sirkustaiteilijoita ja Teatteri NEOn näyttelijöitä.
Tolkienin tarustossa keskeisenä teemana on vallanhimo ja kuinka se kääntyy helposti itseään vastaan. Tämän heikkouden on huomannut taruston ikiaikainen arkkiviholinen Sauron, joka on mestari kääntämään hyvät toisiaan vastaan ja tekemään heistä itsensä palvelijoita. Aikojen saatossa Sauron on kukistettu kerta toisensa jälkeen, mutta nyt hän on taas ottamassa valtaa Keski-Maassa.
Taustalla huokuu myös kaiho muutoksesta ja sellaisen maailman jättämisestä taakseen, jota ei enää koskaan saa takaisin. Tolkienin luomassa fantasiamaailmassa, Keski-Maassa, ollaan siirtymässä ihmisten aikaan, kun tarunhohtoiset haltiat ovat jättämässä lopullisesti kotimaansa ja muuttamassa länteen. Samaan aikaan vallanhimoonsa langennut velho Saruman hakattaa ikimetsiä matalaksi modernisaation tieltä. Kaiken keskellä herää kuitenkin hento toivon liekki yksinkertaista elämää viettävän pienen hobittien kansan joukosta.
Taru sormusten herrasta ei ole helppo teos esitettäväksi. Eheän kokonaisuuden luominen onkin vaatinut rohkeita ratkaisuja, joilla tarina on saatu tiivistettyä uuteen muotoon. Pömpöösejä valtaistuinsaleja ja sankareita miekkamittelöineen kyllä nähdään, mutta suurin huomio kohdistuu kahden hobittitoveruksen, Frodon ja Samin, yhteiseen matkaan kohti Mordorin Tuomiovuorta. Näyttelijä Ella Mettänen kannattelee Frodon rohkeaa mutta tuskien riivaamaa hahmoa niin vahvasti, että katsoja voi tuntea kantajaansa turmelevan sormuksen painon omilla harteillaan.
Esityksen lavastus tuo Keski-Maan tarunhohtoiset maisemat tunnistettavasti katsojien eteen. Lavasteiden käyttö on monipuolista ja yksinkertaisilla ratkaisuilla on onnistuttu luomaan kohtausten sisälle luovasti muuntuvia tiloja aina sokkeloisista ja örkkejä vilisevistä Morian kaivoksista ikiaikaisiin metsiin. Omanlaistaan vivahteikkuutta tuo Risto Korhosen esittämä luihu Klonkun hahmo, jonka liikkuminen lavalla – sekä oman mielensä sopukoissa – on melkoista akrobaattista taiteilua.
Iso osa esityksen taiasta rakentuu Tuomas Kantelisen säveltämän ja Tampere Filharmonian soittajien tulkitseman musiikin varaan, joka saattelee upealla tavalla katsojan läpi esityksen. Oman voimakkaan mausteensa tuovat myös sirkuksen ja nukketeatterin hyödyntäminen jättimäisten enttien kuvaamisessa sekä Samin (Antti Tiensuu) taistelussa valtavaa Lukitar-hämähäkkiä vastaan. Sykähdyttäviä hetkiä tarjoilee myös elävän tulen käyttö, joka roihuaa voimakkaimmillaan järkensä menettäneen Gondorin käskynhaltijan Denethorin (Arttu Ratinen) lopun hetkillä.
Vauhti on sen verran kovaa, että vaikka esityksellä onkin mittaa yli neljä tuntia, moni keskeinenkin hahmo jää pakostakin ohueksi. Kirjan tapahtumista olisi suositeltavaa tietää ainakin jotakin, koska tarina kerrotaan varsin tiiviisti. Toisaalta esiin nousee useita hienoja sivuroolitulkintoja, kuten Arttu Soilumon molemmat roolit viisaana haltiaruhtinatar Galadrielina ja Sauronin jokerimaisena lähettiläänä.
Vaikka sota ja luontotuho värittävät myös elämäämme todellisuutta, niin kenties juuri näiden samojen teemojen käsittelyssä piilee tarun suurin veto. Tolkienin tärkein opetus meille lienee se, että aina on olemassa ripaus toivoa, vaikka kuinka epätodennäköiseltä se vaikuttaisikin.
Esitykset Tampere-Talolla 11.1.2025 asti.
