Hetkiä kolmessa ajassa
Laura Vuorjoki-Elo, Azra Topcu, Rauli Katajavuori
Joensuun taidemuseo Onni
☆☆☆☆
Turhan takia tulee kierrettyä museoita – kaukaa.
Nyt kerrankin kun sattui entiseen opinahjoon eli Joensuun poikalyseoon, joka nykyisin toimii kaupungin taidemuseona, tutuntuntuinen konsertti, oli aihetta pujahtaa sisään. Museon sisäänpääsymaksun, 3 €, hinnalla tuli läpikatsottua kiireisin silmin Wardit, Munsterhjelmit ja Soldan-Brofedltit kuin myös, joka KU:n Öisinajattelijaa miellytti, minua ei niinkään.
Jos ei mustahko neuvostoajan loppupuolen pahemmin ilahduttanutkaan – muistuttaen väreiltään ja miksei kuviltaankin kolkkoa ja kylmää lukioaikaa samassa rakennuksessa? – niin itse konsertti ilahdutti ja lämmitti kyllä. Jotenkin jännältä tuntuu aina kun joku osaa ja taitaa, ja jos osaaja on tuttu niin vielä kutkuttavampi on tunne, miten hyvin arkiolemisestaan/-habituksestaan taiteilija pystyy irtautumaan, menemään jonnekin syvälle sieluun etenemään.
Siinä kuunnellessa ja katsellessa miettii: saattaa olla melkoisen pitkä matka tulla tähän taputtajien eteen takaisin.
’Luku kolme on minusta luvuista kiehtovin. Se kuvaa kristinuskoa, se esiintyy sananlaskuissa, komedian ja farssin klassisessa säännöstössä’, kertoo Laura ohjelmalehtisessään.
Niinpä ohjelma jakautui kolmeen osaan, joissa jokaisessa oli kolme kappaletta. Ja salissa kolme esiintyjää, Laura Vuorjoki-Elon laulun, pianon ja harmonin keralla mukana soitti Azra Topcu bassoa ja valaisun hoitanut Rauli Katajavuori taiteili ovelasti musiikin mukana pallojen sekä diabolon kanssa.
Alleluiasta konsertti alkoi ja Kotiinpaluu, jotenkin -kappaleeseen se päättyi.
Vaikuttavaa harvoin näissä piireissä pistäytyvän korville ja ennen kaikkea sydämelle.
On siinä tuleville esiintyjillä, opiskelijoilla mallia otettavaksi opettajaltaan.
Tässä jatkot: