Avengers: Infinity War
Anthony Russo & Joe Russo
Elokuvateattereissa nyt
☆☆☆
Maailmanlopun enteitä on ilmassa kun, Thanos, miltei jumalan kaltainen olento päättää hankkia itselleen kuusi sielukiveä, jotka antavat kantajalleen lähes rajattomat voimat. Näitä kiviä onkin löytynyt Marvel-supersankarisarjan aikaisemmissa osissa jo useita. Moninaiset henkilöt ovat pyrkineet piilottamaan niitä Thanosin ulottuvilta.
Thanosin kohdalla puhe on olennosta, jonka tavoitteena ei ole sen enempää tai vähempää kuin pyyhkiä puolet universumin elämästä pois. Avengers: Infinity War -elokuvaa ei voi ainakaan syyttää liian pienistä kuvioista.
Thanos ei kuitenkaan halua tuhota puolta maailmankaikkeuden populaatiosta silkkaa hulluuttaan tai katkeruuttaan. Päinvastoin, hänellä on suunnitelmana pelastaa maailma siltä itseltään. Thanosin mielestä liikaväen apuharvennus on tarpeen ihmisten ja muiden olentojen ryhdyttyä lisääntymään kuin rikkaruoho, joka syövyttää universumia planeetta kerrallaan kohti sen vääjäämätötä tuhoa.
Leffan tunnelma on omaa luokkaansa aikaisempiin Avengers-elokuviin verrattuna. Se on alkumetreiltään asti synkkä ja painostava Thanosin alkaessa pistää fanien rakastamia supersankareita surutta kylmäksi. Tämä luo katsojaan uskoa siihen, että tässä tarinassa ammutaan kovilla ja sen panokset ovat tosiaan korkealla.
Leffassa on myös puutteensa, jotka liittyvät sen laajaan näyttelijäkaartiin ja siihen, ettei se onnistu seisomaan turhan vakaasti omilla jaloillaan itsenäisenä teoksena. Koska teoksen kantavaa teemaa on rakennettu hiljalleen sarjan aikaisemmissa osissa, ei elokuva aukea ilman aikaisempien elokuvien tuntemusta. Kylmiltään leffan mäiskeisiin hyppäävälle katsojalle meininki voikin äityä sekavaksi.
Infinity War on lähes kolmen tunnin mittainen. Siitä huolimatta sen vauhti on niin kova ja draamankaari heittelehtii niin villlisti, että kaikkia sen juonenkäänteitä ei ehditä käsittelemään kunnolla päätökseen. Mitään kummempaa hahmojen kehittymistä ei ehdi tapahtua, paitsi himpun verran Thanosin tapauksessa.
Ajankäytön jakamisen suhteen voi myös kysyä, miksi sitä on käytetty sellaisten epäoleellisten vaiheiden selvittelyyn, kuten esimerkiksi Thorin uuden aseen pitkäpiimäiseen metsästykseen ja rakentamiseen.
Kaikkiaan Avengers: Infinity War on kohtalaisen viihdyttävä sekoitus Marvel-leffoille ominaista mäiskettä, draamaa ja hauskoja sanallisia letkautuksia, jotka viskovat katsojaa tunnelmasta ja universumista toiseen. Erityisen inspiroiva on unohtumaton loppuratkaisu, joka petaa samalla selvästi ensi vuonna ilmestyvää, vielä tarkemmin nimeämätöntä neljättä Avengers-elokuvaa.
