Uhrauksia vapaudelle
Rade ja Danilo Šerbedžija
☆☆☆☆
Kroatialaistaustaiset Rade ja Danilo Šerbedžija ovat ohjanneet makedonialais-kroatialais-suomalaisen yhteistyöelokuvan, jonka yhtenä osatuottajana vaikuttaa etenkin dokumenteistaan tunnettu Arto Halonen. Se sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen, saksalaisten ja Suur-Bulgariasta haaveilevien bulgarialaisten miehittämään Skopjeen. Vaikka elokuvassa pureudutaan Makedonian kannalta historiallisesti traumaattiseen ajankohtaan, sen tapahtumat ovat periaatteessa siirrettävissä eri aikoina eri paikoissa valinneisiin ja vallitseviin vastaaviin tilanteisiin.
Elokuvan suomenkielinen nimi Uhrauksia vapaudelle saattaa johtaa mielikuvia hieman harhaan. Elokuvassa pikemminkin mittaillaan sodan, miehityksen ja vastarinnan hintaa siviiliväestön pitkälle tulevaisuuteen ulottuvana kärsimyksenä kuin viitataan sodan jälkeisen Jugoslavian aikaan.
Elokuvan näkökulmahenkilö on Zoran-poika (David Todosovski). Samaan aikaan kun hänen isänsä taistelee partisaanijoukoissa, hänen äitinsä Lica (Lucija Šerbedžija) ja tätinsä kamppailevat yhteisen perheen arkihaasteiden kanssa. Saksalaiset vievät leireille alueen juutalaiset ja takavarikoivat heidän omaisuutensa. Bulgaarialaiset nationalistit taas simputtavat paikallisia asukkaita ja kohtelevat julmasti vastarintaliikkeen edustajia ja sellaiseksi luulemiaan.
Pelastaakseen bulgarialaisten miliisien kiduttamaksi joutuneen lankonsa (Rade Šerbedžija) Lica käyttää naapurissa asuvan saksalaisupseerin Hansin (Jukka Nousiainen) liehittelevää ihastusta hyväkseen. Perheensä ruokatalouden turvaamiseksi hän suostuu myös Hansin kodinhoitajaksi ja joutuu pian alistumaan fyysisesti pakotettuna suhteeseenkin.
Suhteessa tiivistyy paljon yleensä miehitysarmeijan ja siviiliväestön välillä olevaa jännitettä. Poikkeusolosuhteissakin asioille syntyy oma järjestyksensä ja arkea on pyöritettävä. Toisaalta tietynlaisissa tilanteisssa seksuaalinen alistaminen ei alistajan näkökulmasta aina edes mielly väkivallaksi, samalla hyväksikäytössä pienempiä punnuksia on usein toisessakin vaakakupissa. Miehittäjäsotilaiden ja siviilinaisten suhteet ovat myös aina herättäneet ympäristössä halveksuntaa, mikä heijastuu kaikkialla sodanjälkäisinä kostotoimenpiteinä ja syrjintänä.
Elokuvan draama on hyvin kirjoitettua, olosuhteiden kuvaus uskottavaa ja henkilöpsykologia monitasoista. Keskeiset näyttelijät selviävät rooleistaan hyvin. Suomalaisen katsojan silmissä Nousiaisen saksa voi tuntua alkuun hiukan jäykältä, mutta sen voi hyvin myös nähdä Hans-hahmon tietyn persoonallisen perusjäykkyyden yhtenä osana.
Elokuvalla on vahva oma ilmaisukielensä, vaikka se näyttää lainaavan vaikutteita hyvinkin erilaisisista lähteistä. Pikkupojan silmin nähdyssä sodattoman sodan kuvauksessa on annos John Boormannin Hope and Glory -elokuvaa (1987). Perheen sisäisten välienselvittylessä voi halutessaan nähdä Felliniä, poikasakin keppostelussa Tatia, yksin maailmantuskaa potevassa pojassa Truffautia ja tietyissä hevosineen ja junineen vahvan symbolistisissa ulkokuvissa jopa Sergio Leonea.
Elokuvan avaimena toimii päätöskuvan huikaiseva pastissi John Fordin Etsijöistä (1956). Talon sisältä avoinaisesta ovesta kuvatussa kohtauksessa mies ratsastaa pois kuvasta poikansa kanssa. Siinä kiteytyy, miten rintamakauhut kokeneiden miesten ja vihollisen armoille jääneiden naisten erilaiset traumaattiset kokemukset siirtyvät torjuttuina seuraaville sukupolville.
