Kolme sisarta
Anton Tšehov
Suomen Kansallisteatteri
Kolme sisarta alkaa kuin lastennäytelmä, kun kolme kissaa naukuen kurkkivat yleisöä esiripun välistä. Niin kissakuoron kuin kaiken siitä käynnistyvänkin voi nähdä symbolisena. Teos vyöryy kohti katsojaa, joka joutuu hakemaan kiintopistettä vauhdilla pyörivän lavakarusellin tapahtumista, äänistä, livevideon lähikuvista. Puhetta riittää, ja lumipyry tuiskuaa boheemin näyttämökuvan ylle. Olohuoneen nurkassa valvoo televisio, joka näyttää jatkuvaa juoksukilpailua ja hiihtomaratonia. Elämän oravanpyörä ja loputon ahdistus?
Mutta Westerbergin sisaret eivät ole ahdistuneita, he ovat vain saamattomia ja jumissa ajatustensa kanssa. Samanlaisissa valkoisissa takeissaan he edustavat klassisia hyveitä, rakkautta, tulevaisuudenuskoa, työn tekemisen merkityksellisyyttä. Nuorten naisten elämä on juuttunut pieneen varuskuntakaupunkiin ja polkee isän kuoleman jälkeen paikallaan. Haaveissa siintää myyttinen ja paratiisimainen Moskova, jonne pitäisi päästä takaisin, jotta uusi elämä pääsisi käyntiin. Tilannetta zoomaillaan monesta perspektiivistä ja kuvitteellisten tulevaisuudenkiikareiden kautta. Mutta muutto vain viivästyy ja muut tekijät tulevat väliin, niin kuin elämässä yleensä.
Kun kyky tehdä ratkaisuja ja välttämättömiä päätöksiä on kadonnut, katoaa olemisesta mielekkyys. Arkinen Olga (Elena Leeve), dramaattinen Maša (Emmi Parviainen) ja idealistinen Irina (Marja Salo) välittävät kukin roolihahmonsa omalla temperamentilla tuon sietämättömän keveyden. Venäläisen yläluokan toimettomuuteen lyö säröä vahvatahtoinen ja paheksuttu veljen vaimo Natašha (Anna-Maija Tuokko), joka ainoana kantaa kirkkaanväristä mekkoa ja kipinöi paljeteissaan. Onnen odottelun ja haaveiden hellimisen katkaisee ulkoinen kriisi; punaisena vellova tulipalo, joka rikkoo niin ikkunalaseja kuin ihmissuhteita. Markus Tsokkisen huikea lavastus ja Sanna Salmenkallion äänisuunnittelu luovat tehokkaita impressioita.
Hurjan kolmetuntisen lopuksi sisarukset ovat edelleen tiellään jonnekin, ehkä Eldoradoon, ehkä Moskovaan. On tehtävä työtä, on elettävä. He kiipeävät kohti portaita ja valokajoa mielessään vain yksi kysymys: kunpa vain tietäisimme miksi kärsimme.
Ohjaus ja sovitus Paavo Westerberg
Lavastus Markus Tsokkinen
Pukusuunnittelu Anna Sinkkonen
Valosuunnittelu Pietu Pietiäinen
Musiikki ja äänisuunnittelu Sanna Salmenkallio
Videosuunnittelu Ville Seppänen
Naamioinnin suunnittelu Laura Sgureva
Dramaturgi Eva Buchwald
Ohjaajan assistentti Joel Härkönen
ROOLEISSA Elena Leeve, Samuli Niittymäki, Terhi Panula, Emmi Parviainen, Eero Ritala, Esko Salminen, Marja Salo, Tuomas Tulikorpi, Anna-Maija Tuokko, Olavi Uusivirta ja Jussi Vatanen.
