Ojasta allikkoon – eli kulttuurityöläisestä soteuurastajaksi – alaa vaihtanut Rohkonen on joutunut burnoutin takia sairaslomalle. Tuottavuustavoitteet sisäistänyt esimiesporras kuitenkin lähettää hänet Saimaalle suorittamaan salaista tehtävää. Siinä Rohkosen pitäisi pysäyttää on/off-anoppinsa Kerttu Kälniäinen, jonka epäillään tulleen hulluksi ja koonneen mökkisaarelleen kulttiliikkeen. Sen kerrotaan muodostuvan yhteiskunnan ahdistavaa nykymenoa vastustavista mummeleista ja työtä vieroksuvasta nuorisosta.
Niinpä Rohkonen (Wilhelm Grotenfelt) huijaa iskujoukokseen on/off-kumppaninsa Makkiksen (Janna Räsänen) ja tämän teini-ikäisen pojan Kintun (Paavo Kääriäinen) ja koko uusperhe suuntaa vedenvaraisen roadmovien hengessä suotuveneellä järvi-Suomeen aivan kuin Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja.Nyt -elokuvan kapteeni Willard sotapoikineen Mekong-joelle.
Näin alkaa tänä kesänä Saimaalla seilaava näytelmä Pieniä hetkiä joissa elimme. Tätä Juho Keräsen Saimaan Teatterille kirjoittamaa ja Janne Pellisen ohjaamaa näytelmää esitetään alueen vanhoilla työväen-, seurain- ja muilla yhteisötalolla heinäkuun lopulle asti. Sen ennakkoesitys oli tarjolla 26.6. Pakilan työväentalossa Helsingissä.
Oravanpyörän vastaisen kipuilun teema saa selkänojaa Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta (1975), joka tunnetaan myös Riston Jarvan elokuvasta (1977) ja tuoreeltaan Kansallisteatterissa nähdyssä Kristian Smedsin teatteriversiosta.
Hauskaa elokuvaviittailua sisältyy siihenkin, miten downshiftaus-vastarintaliikkeen perustanut Kerttu-mummo (Räsänen) ostaa elämälleen lisäaikaa haastamalla synkeän huppuhahmoisen Vieraan (Grotenfelt) kasino-korttipeliin – kuten Ingmar Bergmanin Seitsemäs sinetti -elokuvan (1957) ritari Kuoleman shakkiin. Sergio Leonen Huuliharppukostajakin (1968) vilahtaa kohtauksessa, jossa hipiksi heittäytynyt Etelä-Saimaan kesätoimittaja (Keränen) päätyy nokkapokkaan kaupunginjohtaja Hervan (Kääriäinen) kanssa.
Intertekstuaalisesta leikittelystä huolimatta Pieniä hetkiä joissa elämme seisoo vahvasti omilla jaloillaan. Se myös istuu hyvin Saimaanteatterin omaan perinteeseen, jossa kepeän kesäteatterin muoto saa kurvailla välillä villisti puskafarssin puolella, mutta silti mukaan on leivottu koppakaupalla oikeaakin sanottavaa.
Aiemmista esityksistä esimerkiksi Saimaan demokraattinen tasavalta (2019) käsitteli lähiympäristöä uhkaavan kaivoshankkeen kautta kunnallisen päätöksenteon kiemuroita ja yhteisövetoista osallistumista. Ripari (2023) puolestaan pohti aidon maailmankuvallisen etsimisen ja tekopyhyyden välistä jännitettä.
Vaikka nytkin meno on päällisin puolin kotikutoisen hassuttelevaa, laivaan on lastattu aivan hillitön määrä yhteiskunnallisesti ajankohtaisia ja inhimillisesti koskettavia teemoja alkaen julkisen sektorin tehostuspaineista, poliittisesta korruptiosta, työhyvinvoinnista, parisuhdesitoutumisesta, vanhemmuudesta, ympäristöongelmista, nettiajan infoähkystä, toveruudesta, joukkoliikkeistä, lahkolaisuudesta ja läheisen – ja miksei omankin – kuoleman kohtaamisesta.
Jopa teinirakastumista käsittelevä ihastuttava kohtaus väistää nokkelasti heteronormatiivisen kuvaston ja tarjoaa samalla nuorten päihdevalistuksen kliseiden keskelle keskinäisen välittämisen ja huolenpidon näkökulmia.
Vahvasti joukkuehenkisen Saimaan Teatterin lavaensemblessä nähdään nyt vain neljä näyttelijää. Siitä huolimatta laajan roolihahmoston pyörittäminen onnistuu kuin onnistuukin vauhdikkailla vaihdoilla ja joukkokohtaukset neljännen seinän rikkomisella. Samalla kun roudausystävälliseksi riisutut lavastus- ja valaistusratkaisut (Ada Halonen) ajavat asiaansa, etenkin raihnainen soutuvene ja nukketatterin keinoin toteutetut kaukokuvat ovat suorastaan hulvattomia.
Kaiken säädön keskellä eksistentiaalisten kysymysten ja yhteiskuntakritiikin langat eivät puristu aivan täydellisesti samaan kerään. Silti Pieniä hetkiä joissa elimme on mainio esimerkki kesäteatterista, jonka tarkoitus on yhtä aikaa sekä viihdyttää että puhutella. Vakaviin aiheisiin voi kukin pysähtyä juuri sillä painoarvolla kuin niille haluaa antaa.
Esiintymispaikkojen ja kiertuemuodon äärellä näytelmää hallitsee myös syvä ymmärrys teatterista paikallisyhteisöjä kokoavana mahdollisuutena. Tässä kehyksessä väliajan pulla- ja kahvitarjoilukin palvelee esityksen syvimpiä tavoitteita.
Kiertueen aikataulu: 26.6. Helsinki, Pakilan työväentalo (ennakkonäytös), 29.6. Juva, Maamiesseurantalo Jukola (ensi-ilta), 30.6. Sulkava, Hakovirran metsästysmaja, 2.7. Kokonsaaren tanssitalo, 4.7.–5.7. Savonlinna, Oravi-talo, 6.7. Savonlinna, Pellossalon nuorisoseurantalo, 8.7. Puumalan nuorisotalo, 10.7. Taipalsaari, Seurantalo Väinölä, 12.7. Lappeenranta. Lamposaaren työväentalo, 14.7. Joutsenon työväentalo, 16.7. Ruokolahti, Virmutjoen seurojentalo, 18.7. Anttola, Seurojentalo Koivula, 20.7. Ristiina, Himalansaaren nuorisoseurantalo Koivula.
