Ota sininen pilleri, niin saat jatkaa kuin ennenkin. Ota punainen, niin saat tietää, mistä elämässä on kyse.
Matrix-elokuva ei vienyt uteliasta Ihmemaahan vaan paljasti ihmisen läpeensä manipuloitavaksi koneiston osaseksi. Samoin ihmisyyden myyttejä kuorii historioitsija Yuval Noah Hararin Homo Deus – Huomisen lyhyt historia. Kuten Hararin edellisessä hittiteoksessa, Sapiens – Ihmisen lyhyt historia, nytkin elämän rakennelmat sortuvat kuin korttitalot.
Myyttejä purkavien teosten järisyttävää vaikutusta voi kuvailla vertaamalla sitä myyttiin. Paratiisissa ihminen syö hedelmän hyvän ja pahan tiedon puusta. Käärme on vietellyt ihmisen tiedonhalun tilaan, joka on seesteisen onnen vastakohta.
Jos Homo Deus -kirjan lukee sen perusasiat sisäistäen, ei ole enää paluuta tilaan, jossa eläisi tyytyväisenä uskontojen – joihin Hararin mukaan myös poliittiset ja jopa taloudelliset rakenteet kuuluvat – hellässä hoivassa.
Hyvän ja pahan tiedon puun viettelys on Homo Deuksessa siksikin merkittävä, että se on ainoa Raamatun tarina, jossa eläin puhuu. Mykät Raamatun eläimet ovat yleensä vain uhrilahjoja, kantojuhtia tai paimennettavia lampaita. Niiden rooli on korostaa valhetta ihmisen ylivertaisuudesta eikä kertoa mitään eläimenä olemisesta.
Pohtiessaan kirjansa alussa ihmiskunnan uhkia Harari avaa terrorismia nerokkaasti: ”Terroristit ovat kuin kärpänen, joka yrittää tuhota posliinikaupan. Kärpänen on niin heikko, ettei se saa edes teekuppia hievantamaan. Niinpä se etsii härän, lentää sisälle tämän korvaan ja alkaa surista. Härkä hurjistuu pelosta ja suuttumuksesta ja tuhoaa posliinikaupan.”
Harari kirjoittaa, että näin tapahtui Lähi-idässä viime vuosikymmenellä.
”Islamilaiset fundamentalistit eivät olisi yksinään kyenneet syöksemään Saddam Husseinia vallasta. Sen sijaan he raivostuttivat Yhdysvallat syyskuun 11. päivän hyökkäyksillä, ja Yhdysvallat tuhosi Lähi-idän posliinikaupan heidän puolestaan.”
Hararin realistinen selkeäsanaisuus voisi purkaa rasistista kiihkoilua ja poliittisia konflikteja.
Harari ei löydä ihmisestä sielua sen kummemmin kuin vapaata tahtoakaan. Ihminen on monen osan summa, ”dividi” eli jaettava, sen sijaan, että se olisi ”individi”, jakamaton. Ihmisen omakuva on geenien, kulttuurien ja uskontojen muovaama, ja nämä kamppailevat sisimmässämme koko ajan.
Nietzscheä mukaillen Harari kertoo Jumalan kuolleen. Vanhat valtauskonnot eivät kykene vastaamaan maailman muutoksiin, joihin kuuluvat entistä tehokkaammat algoritmit ja teknologinen kehitys, joka tekee ihmisen itsensä muokkaamisesta tulevaisuutta.
Tähän asti muun muassa kristinusko on sinnitellyt nykyajan teollisuusmaissa, vaikkei katolinen kirkko vieläkään esimerkiksi tiedä, miten suhtautua raskauden ehkäisyyn. Islamista Harari huomauttaa, ettei se ole juurikaan kyennyt muovautumaan 2000-luvun teknologisesti edistykselliseen ja emansipoituneeseen maailmaan, siksi sen tulevaisuus on mitä heiveröisin.
Silti uskonnoilla on paikkansa. Tulossa on dataismi:
”Samalla tavoin kuin sosialismi otti maailman haltuunsa lupaamalla pelastuksen höyryn ja sähkön kautta, tulevina vuosikymmeninä uudet teknouskonnot saattavat valloittaa maailman lupaamalla pelastuksen algoritmien ja geenien kautta. [– –] Uskonnollisesta näkökulmasta maailman kiinnostavin paikka ei ole Islamilainen valtio tai raamattuvyöhyke vaan Piilaakso.”
Yuval Noah Harari: Homo Deus – Huomisen lyhyt historia (Bazar Kustannus 2017,
suom. Jaana Iso-Markku)