Onnellinen mies
Roukalahden kesäteatteri
Roukalahti, Liperi
☆☆☆
Melkoinen sekamelska niin Kuusveden kunnassa kuin näyttämölläkin. Ajankohtainen, lienee lisäykset käyty koppaamassa aidosta ympäristöstä eli Liperin kunnantalolta tai jos jonkin maalaiskunnan konttorista, vaikka lossin takaa Rääkkylästä.
Arto Paasilinna tarinoi insinööri Jaatisen savustamisesta ulos kunnasta sekä Jaatisen kostosta. Piirit ovat pienet ja suhteet intiimit. Ei sopisi ulkopuolisen työntää nokkaansa päättäviin elimiin eikä elintään mihinkään, koska kohta on ongelmia kasapäin.
Vaan Jaatinen kun on loti ihminen niin työkansan ja rahvaan kannatus on vankka, vaikka kylän kerma kaihtaisikin.
Mutta olkoon juoni, eikös tuon kaikki tienne mitä se Paasilinna yleensä höyryää ja käykäämme näytelmän suorittajiin, roolihenkilöihin, jotta onko heillä kanttia ja uskallusta edes näytellä noita uskomattomia luiruja.
Ja mikä ettei!
Toinen kesä menossa ja ohjaaja Hannu Virolainen siis puikoissa niin eikös se jo takaa, ettei aivan metsään ole menty. Kulissit kunnossa, äänentoisto toimii. Nyt vain muutama merkkihenkilö esille:
- Marja-Leena Mäkeläinen (ent. Gröhn) kunnanjohtajana: urpilaismanen rautarouva jonka kynsissä miehet saavat kyytiä; täysin uskottava esitys; noita juonijoita virastoissa on.
- Kyösti Härkönen inssi Jaatisena: iso on rooli, vaan iso on mieskin; ääni on luja ja päättävä, jaakkotepon lupsakkuutta puheen soinnissa mukavasti; minkäs mies mahtaa sille että on kiroiltava, juopoteltava, naiskenneltava edesvastuuttomasti.
- Martti Karvinen rakennusmestarina ketkuilee, mutta on nöyrää poikaa kunnanjohtajan käsissä, tuon verran yli voi näytelläkin, jotta ketkuus varmasti paistaisi.
- Juha Ilmakari rehtorina ja jamespotkukelkkamaisena valtuutettuna näkyi ja paukkui; että oikein katsojaa helpotti kun rehtori anteli eläkkeelleläksiäisissä korvamakeaa torven täydellä noille juhlapuhujille ja muille torveloille.
- Harri Hiltunen neloissroolissa oli yliveto. Kyllä se niin on. Tästkö ohjaaja muokkaa pian ammattinäyttelijän?
Eipä käydä enempää läpi, kun vaatii paikallaoloa, sen verran tuntemattomia vielä ovat esittäjät. Toista olisi jos olisivat tunnettuja niin kuin Tauno Palo tahi Ansa Ikonen, joista katsojilla on ennakkokäsitys näkipä tai oli näkemättä.
On siellä vipinää jos seksuaalista häirintääkin, rumaa sanaa ja juopottelua, juorua ja paskapuhetta, aikuismaista viihdettä, jota yksi lapsi kauhistui jo heti kättelyssä, ensimmäisen perkeleen kajahdettua: ”Äiti tuo setä kirosi”, kuiskasi äidilleen.
Siinä olikin sitten seuraamista ja jännittämistä, niin tyttäressä kuin näytelmässäkin koko ajaksi.
Mutta menkääs katsomaan, ja ruotimaan, jos käytte täällä Joensuussa päin.
Tai jos ette mene, niin menkää edes Roukarainaan elokuun puolivälissä, jolloin ulkoilmaelokuvataphtumassa esitetään Poika ja ilves sekä Esa ja Vesa – auringonlaskun ratsastajat Markku Pölösen johdattamana. Paikalla ovat ohjaajat Raimo O. Kojo, Aleksi Mäkelä, Kari Sohlberg, Matti Ijäs sekä näyttelijä Jarmo Mäkinen.
***
lähtölaukaus Täällä
