Musiikkiteatteri Kapsäkin salitila on käännetty nurinniskoin. Yleisö istuu siellä, missä normaalisti on lava samalla, kun parvelle järjestäytyy kuoro. Näkymä parven edessä tarjoaa lähinnä rakennustyömaata muistuttavan lavastuksen, jonka telineillä heiluvat ensin parkour-taitelijat Jukka Tarvainen ja Jaakko Junttila ja myöhemmin koko ensemble.
Kyse on Maija Ruuskasen säveltämästä ja Juulia Tapolan ohjaamasta kuoroteoksesta Äärimmäisyys. Se kertoo 1200-luvulla eläneen Franciscus Assisilaisen tähän päivään asti kantaneesta maailmankatsomuksellisesta perinnöstä. Esityksen libreton on kirjoittanut katoliseksi, vegaaniksi ja feministiksi tunnustautuva esseisti Antti Nylén.
Näyttämötapahtumien seuraamisen kannalta tarjolla oleva käsiohjelma on tavallista hyödyllisempi. Siinä Nylén kirjoittaa, miten maallisesta mammonasta ja menestyspyrkimyksistä luopunut Franciscus saatetaan nykyään käsitettää jopa nykyisen ilmastomuutoksen ja lajikadon ratkaisijaksi, vaikka hänelle ajatus luonnon tarkoituksellisesta suojelemisesta on vieras. Esillä olevan opin ydintä on nimenomaan lakata pohtimasta ihmisen luontosuhdetta ja ymmärtää luonnon olevan kaikki mitä meillä on.
Esityksen prologissa näemme Franciscuksen kuoleman. Sen kolmessa muussa kohtauksessa käsitellään tiiviiksi puristetussa paketissa maailmassa olemisen nöyrää kohtaamista. Koska Nylénin mukaan olisi Franciscuksen elämänasenteen vastaista kohottaa hänen henkilöään juhlitun oppi-isän asemaan, oppaanamme matkalla toimii yksi hänen ensimmäisistä oppilaistaan, pyhä Clara. Tämä hahmo on roolitettu esityksen solistille, mezzosopraano Jeni Packalénille.
Äärimmäisyys on teoksena hämmentävä, mutta samalla antoisa kokemus. Klassisen oopperalaulun ja kuoron käyttäminen maailmassa pysähtymisen ilmentämiseen on vaikuttavaa. Erityisesti Packalénin laulusuoritus täyttää pientä tilaa vakuuttavasti. Samalla hänen äänensä kurkottaa esityksen ylittäviin sfääreihin tavalla, joka jättää välillä Kristina Bogatajn johtaman EMO Ensemblen taustarooliin.
Parkour-artistien kiipeilyn rakennustelineillä ja salin seinillä voi halutessaan tulkita ihmisen maailmassa sinnittelyn allegoriana. Silti tämän ratkaisun kautta esitykseen pujahtaa sellaisia poikamaisia maailmanvalloittamisen elkeitä, jotka ovat ilmeisessä jännitteessä Franciscuksen perussanoman kanssa.
Maailman olemusta ja sen loppua käsittelevän teoksen hengellisyys edustaa koulukuntaa, jossa muutoksen paatosta tärkeämpänä koetaan ihmisen alistuva nöyryys myös näkyvän maailman epäkohtien edessä. Silti teos tarjoaa aktivistisemminkin asennoituvalle katsojalle kelpo mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi miettimään, missä määrin oma puuhakkuus on enemmän osa ongelmaa kuin sen ratkaisua.
Maija Ruuskanen & Antti Nylén
Esitykset musiikkiteatteri Kapsäkissä vielä 21.10., 22.10. ja 23.10.
